Erilaista raparperiherkkua

Olen varmaan joskus aiemminkin täällä blogin puolella tuumannut, että jos asuinkumppanini on elämäni mies, niin toinen on Jamie Oliver. Don't get me wrong, en ole pihkassa herraan  itseensä (siis Jamieen, asuinkumppaniin kylläkin), mutta senkin edestä hänen ruokiinsa ja ruoanlaittofilosofiaansa (tässä kohtaa siis Jamien). Jamie tulee aina apuun, kun ideat ovat lopussa mutta pöperöä pitäisi pöytään saada. Jamie jaksaa myös aina yllättää, erikoisimmankin kuuloiset reseptit onnistuvat yleensä täydellisesti ja uudet ihanat makuelämykset odottavat kokeilijaa.

Viime viikonlopun yllättäjä oli raparperipossu. Olin poiminut kevään ensimmäiset raparperit takapihalta viinimarjapensaan alta, mutta piirakka ei jaksanut houkuttaa. Pääsin possureseptin jäljille oikeastaan Hannan blogin kautta, jossa Hanna peräänkuulutti hyviä raparperireseptejä. Hannele oli jättänyt kommenttiboksiin vinkin Jamien salvia-raparperipossusta. Kipaisin kirjahyllylle ja löysin reseptin kirjasta. Sattui muuten sopivasti, sillä jaakaapissa oli parmankinkkua ja pakkasessa possun sisäfile.

Huhmareella oli hommia valkosipulin ja salvian kanssa, kokilla nuijiessa.

Raparperi pääsi lymyämään possun alle ja salviat päälle. Kokki sai lasin viiniä.

Lopputulos oli mitä mainioin ja ennakkoluuloista huolimatta possun ja raparperin liitto oli täydellinen. Raparperi antoi mukavan kirpakkaa makua miedolle lihalle. Nesteessä dippailtiin paistettuja perunoita ja kokkia kiiteltiin.

Viimeviikolla ruokia kuvaillessani sain idean alkaa verrata omia räpellyksiäni kirjan alkuperäiseen kuvaan. Ajattelin jatkossa julkaista niitä täällä teidänkin iloksenne. En todellakaan ole mestariruoanlaittaja, mutta rakastan hyvää ruokaa ja laitan sitä sydämellä.

 

Tämän annoksen kohdalla meillä oli raparperia huomattavasti mallikuvaa vähemmän, muuten oltiin melko lähellä visuaalisuudessa.

Vai mitäs sanotte?

Brunssilla Kööpenhaminassa

Kävimme viimeviikolla pikavisiitillä Kööpenhaminassa ja miniloman teemana oli ehdottomasti ruoka. Muuta emme juuri tehneetkään kun söimme ja joimme hyvin. Hotelliimme ei sisältynyt aamiaista joten päädyimme joka aamu brunssille johonkin paikalliseen kahvilaan. Voin suositella lämpimästi, lähes kaikki tarjosivat aamiaista ja annokset olivat muuten kalliissa kaupungissa ehdottomasti hintansa väärti.

Ensimmäistä aamiaista ei ehkä ihan voi laskea brunssiksi. Aikainen aamulentomme toi meidät Kööpenhaminaan kahdeksaksi helatorstaiaamuna ja muutenkin hitaasti heräävä kaupunki oli täysin autio. Kaupat ja kahvilat olivat kiinni ja ristin sielua ei näkynyt missään. Jätimme laukut hotellille ja paikansimme ainoan auki olevan kahvilan hotellin lähistöllä. Aamiaispakettiin kuului sämpylä juustolla ja viineri. Erittäin tanskalaista. :) Aamiaisesta sai juuri sopivasti puhtia koko kaupungin nähtävyyksien läpikävelemiseen aamupäivän aikana.

Perjantaiaamuna tilanne oli jo hieman valoisampi. Kaikki kaupat ja kahvilat olivat taas auki jo aamusta, joten valinnanvaraa oli edellistä päivää enemmän. Pieneltä sisäpihalta keskustan kävelykaduilta löytyi mainio terassi, jonka brunssiin kuului ihanaa tuoretta leipää, croissantteja ja hedelmiä.

Brunsseista kuitenkin ehdottoman voiton vei lauantaiaamuinen. Olimme jo torstaina bonganneet miellyttävän näköisen kahvilan, jota päätimme kokeilla. Kun sain ruokalistan käteeni, tiesin osuneeni oikeaan paikkaan. Brunssiin kuului kaikkea mitä brunssilta voi toivoa ja valinanvaraa oli runsaasti. Hintaan kuului perustarpeiden (leivät, leikkeleet, juustot, savukalamousse, hedelmät, you name it...) lisäksi munakokkeli pekonilla, pannukakut tai mysli jugurtilla (ahneuksissani tilasin munakokkelin JA pannukakut...).

Tämän lisäksi tuli vapaavalintainen erikoiskahvi, tuorepuristettu appelsiinimehu tai marjasmoothie ja kaiken päälle vielä päivän kakku, joka kyseisenä lauantaina oli taivaallinen suklaakakku. Söin brunssia varmaan tunnin, mutta se oli mielettömän ähkyn arvoista. Joskus iteänikin huolettaa, miten innoissaan voi ihminen olla ruoasta ja syömisestä.  Kovin paljon näköjään.

 

Köpiksen brunsseista suurin osa näytti toimivan lautasperiaatteella, buffetlinjastoa en nähnyt missään. Toisaalta hyvä, sillä lautaselta tarjoiltuna tulee syötyä niitäkin juttuja joita ei ehkä buffetista ottaisi ja toisaalta ruoka kuitenkin ennemmin tai myöhemmin loppuu, useimmiten jopa ennen ähkyn iskemistä.

Mitenkäs te, kumpi saa suurempaa suosiota; buffet brunssit vai lautaselta tarjoillut? Otan myös kovin mielelläni vastaan vinkkejä erinomaisista brunssipaikoista Helsingissä ja sen lähiympäristössä. Tavoitteena on kesällä pöyräillä niin monelle brunssille kuin mahdollista.

Parsaa dippaillen

Samaan tapaan kun sinisimpukoiden himo iski muutama viikko sitten, nyt iski parsan himo. En voinut ohittaa kaupassa parsapinoa, vaikka olin päättänyt pysytellä tiukasti ostoslistan ruoissa. Muistin nähneeni Jamie Oliverin Home cooking kirjassa hyviä reseptejä ja kotiin päästyäni kaivoin kirjan esille. Kokeiluun pääsi parmankinkkuun käärityt, uunissa kypsennetyt parsat, joita dippailtiin pehmeiksi jätettyihin kananmuniin.

Yhdistelmä oli mitä mainioin, hävisi silmänräpäyksessä parempiin suihin ja valmistamiseen kului 10 minuuttia. Jamien reseptit ovat vaan parhaita, en ole vielä törmännyt sellaiseen, joka olisi tuottanut pettymyksen.

Lautapelisnack

Pelattiin peleistä parhainta, Menolippuaa ja samalla iski herkutteluhimo. Edellisen iltapalan leivänloput pääsivät hyötykäyttöön, maku oli mitä mainioin.

Suurin haaste tuli vastaan syödessä, kun tomaatinpalat pyrkivät kovaa vauhtia pelilaudalle. Tästä oppina se, että ensi kerralla lautapelin viereen paremmin kasassa pysyviä herkkuja.

Lähikauppa

Ongelma lähiössä asumisessa on se, että kaikki ne ruokakaupat joissa todella haluaisi tehdä ostoksia sijaitsevat keskustassa. Siksi useimmiten ostokset tehdään Prisma-Alepa akselilla, nämä kun ovat kotimatkan varrella töistä tullessa. Jos kuitenkin todella voisin ostaa sitä mitä aina tahtoisin - ilman aika- ja raharajoitteita - tekisin kaikki ostokseni lähiruokakaupoissa ja kauppahalleissa.

Sain jokin aika sitten kuitenkin kuulla, että kaikki toivo ei ole menetetty täälläkään. Parin kilometrin päässä sijaitsee Liike51, luomuruokaa ja ranskalaisia herkkuja tarjoava pikkuliike. Päätimme eilen illan ratoksi pyöräillä tutustumaan valikoimaan ja kyllä kannatti. Valikoima oli pieni mutta kattava. Seuraavan aurinkoisen lauantai-aamun agenda on jo selvillä, pyöräily liikkeeseen tuoreita croissantteja ja luomukahveja hakemaan ja brunssi kotiterassilla.

Tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuin luomujugurttia ja maalaispatonki. Patongista tuli hyvä lisä illalliselle, maailman perinteisin mutta aina yhtä herkullinen tomaatti-mozzarella-salaatti.

Sinisimpukoita

Viikonloppuna iski aivan mieletön himo saada simpukoita. Osasyy tähän oli myös se että söin aivan jumalaisia sellaisia Irlannissa. Kaupan lauantaitungoksessa koettujen kauhunhetkien jälkeen olin kilon sinisimpukoita rikkaampi. Tarkistivat ne kaikki kaupassa, joten hävikkiä ei tullut juuri ollenkaan. Simpukoiden pesemisessä oli oma vaivansa, mutta kaikki oli maun arvoista. Valkoviinin, kerman, chilin ja valkosipulin combo oli täydellinen. Viereen itseleivottua leipää ja niin myös lauantai-ilta oli täydellinen.

Keskimmäisestä kuvasta näkyy hyvin missä mennään remontin kanssa. Isot asiat ovat paikoillaan, mutta mm. ikkunalistat puuttuvat vielä. Halusimme säilyttää vanhan talon alkuperäiset listat mutta ne ovat niin kuivia, että naula rikkoo ne läpi mennessään. Joudumme siis poraamaan listoihin reiät ennen naulaamista ja tämä projekti on hieman jäänyt. Toisaalta kesällä sitten on aikaa kun illat ovat pitkiä ja valoisia.

Viikonlopun lohturuokaa

Parasta viikonlopuissa on aika ruoanlaitolle. Uusimpana aluevaltauksena on leivän leipominen, sitä ole ajatellut harrastaa tulevina kuukausina. Toinen missä olen viimeaikoina harjaantunut, on englantilainen pie ja "roasties". Moninaisten testien perusteella voin todeta, että paras pie tähän mennessä on syntynyt kaksi tuntia muhineesta hirvenlihasta ja parhaat paistetut perunat hanhenrasvasta.

 

Meillä on tässä kokkauksessa loistava rutiini. Minä vastaan piiraasta ja mies perunoista. Ruoka ei todellakaan synny kädenkäänteessä, mutta maistuu sitäkin paremmalta.

Ihanaa salaattia

Parhautta on E:n tekemä vuohenjuustosalaatti työpäivän jälkeen gradunteon välissä. Kaipaan kyllä sitä, että ehtisi itsekin laittaa ruokaa arkena, mutta on ihanaa myös kun itselle kokataan. Jos vaikka sitten taas ehtisi tekemään sitäkin vapun jälkeen, kun gradu on palautettu (tuntuu muuten olevan mantra lähes kaiken suhteen nykyään...).

Viikonlopun tapakset

Viikonloppuna syötiin tapasta ja juotiin viiniä kaveriporukalla. Hyvää oli. Listalla oli karamellisoitua chorizoa, täytettyjä paprikoita, marinoituja herkkusieniä, manchegoa ja ciabattaa.

Tasan kuukausi aikaa gradun palautukseen, alkaa olla melkoinen kiri päällä. Hieman hirvittää, mutta eiköhän niitä tekstisivuja synny tälläkin viikolla.

Piripiri-kana ja bataattimössö

Hyvää oli, kanaa piripiri-mausteella ja bataattimössöä korianterilla, chilillä ja fetalla. Kaikenlaiset uuniviritelmät ovat viimeaikoina nousseet ihan suosikeiksi, niin helppoa kun ruoka valmistuu ihan itsestään.

Kaunista arkiruokaa

Tilasin ennen joulua  Amazonista Jamie Oliverin uusimman kirjan, Jamie's 30 Minute Meals. Kirja on taas loistava muistutus siitä että hyvännäköinen ja -makuisen ruoan valmistus ei välttämättä vie yhtään sen kauemmin kuin peruspastan teko. Kirjan ideana on, että kaikki ateriat valmistuvat 30 minuutissa, sisältäen pääruoan, lisäkkeen, mahdollisen salaatin ja jälkkärin. Kokeilin ensimmäistä kertaa reseptiä kirjasta ja hyvää oli uunilohi parsalla. Jätin jälkiruoan tekemättä, koska emme kaivanneet herkkuja. Ruoka tosiaan valmistui siinä luvatussa 30 minuutissa, jälkiruoan kanssa olisi varmaan mennyt noin vartti enemmän (pilkkomis ja mittausvauhtini eivät näköjään ole aivan Jamien tasolla). Parasta ruoassa oli maun lisäksi ulkonäkö! Menisi vaativillekin vieraille.

Ainekset uunivuoassa; lohta, katkarapuja, parmankinkkua, parsaa, sitruunaa, valkosipulia, basilikaa ja tomaattia. Kokoamiseen meni alle 5 minuuttia.

Ruoka 10 minuuttia myöhemmin. Nopeaa ja maukasta.

Maha tuli täyteen, kiitos Jamie! Ruoka täytti myös laatuvaatimukset uudenvuodenlupausten suhteen.

Christmas Day

Joulupäivänä tuli lisää lahjoja, kun vuorossa oli joulu englantilaisittain. Aamulla joulusukasta löytyi suklaata ja muita herkkuja. Aamiaiseksi syötiin herkulliset lohi-kananmuna-bagelit (myönnettäköön että syömme kyseistä "joulu"herkkua ympäri vuoden...), jonka jälkeen aloitettiin joululounaan valmistelu.

Jouluateriaan kuuluivat paahdetut uuniperunat ja -kasvikset, paljon höyrytettyjä kasviksia, "pigs in blankets" (pekonimakkararullia), yorkshire puddings ja kalkkunaa. Oikaisimme sen verran, että kalkkunan paistamisen sijaan vanhempani toivat edelliseltä illalta jääneen kalkkunapaistin. Koska olimme lähdössä tapaninpäivänä matkoille, emme katsoneet järkeväksi paistaa kokonaista kalkkunaa. Hyvää oli joka tapauksessa!

Jälkiruoaksi oli tietenkin Christmas pudding joulukakku, joka asiaankuuluvalla tavalla liekitettiin. Itse en ole kyseiseen hedelmäkakkuun kovin ihastunut, mutta perinteitä kunnioittaen söin lusikallisen (paljolla jäätelöllä). Miksiköhän muuten englannissa joka toinen asia on nimeltään pudding, vaikka kyseessä ei olisikaan vanukas tai edes jälkiruoka...

Baileys-konvehdit

Baileys konvehtien reseptiä toivottiin kovasti ja tässä se nyt tulee. En uskaltanut laittaa reseptiä tänne ennen kun se oli testattu, mutta nyt voin lämpimästi suositella, konvehdit onnistuivat aivan yli odotusten! Myös maku oli loistava. Harjoittelemista on ainoastaan kuorruttamisessa, jotta konvehdit olisivat hieman edustuskelpoisempia… Toisaalta näissä näkyi ihanasti oma kädenjälki. Mutta sitä reseptiä;

Konvehteihin tarvitset 1dl kermaa, 1dl Baileys-likööriä, 300g tummaa suklaata (kannattaa käyttää sellaista, jossa kaakaopitoisuus vähintään 65%) ja 200g valkosuklaata kuorrutukseen (joka tietenkin jäi pois kuvasta). 

Kiehauta kerma ja Baileys kattilassa. Rouhi suklaa ja lisää se kattilaan. Ota pois levyltä ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen kuivaa huoneenlämmössä 6 tuntia (Itse laitoin lopuksi vielä ulos noin 30 minuutiksi, jotta myös viilenee kunnolla).

Pyörittele seoksesta käsin palleroita ja anna kuivahtaa vielä noin kaksi tuntia.

Sulata vesihauteessa 200g valkosuklaata, kasta konvehdit hammastikun avulla valkosuklaaseen ja laita jähmettymään viileään. Huomasin että kuuma valkosuklaa hieman sulatti palleroiden pintaa ja pinnasta tuli marmorinen. Lisäsin efektiä vielä hammastikun avulla pyörittelemällä sitä konvehdin pinnassa. Kuorrutin osan myös tummalla suklaalla ja osaa pyöritelin mantelirouheessa kastamisen jälkeen jotta sain konvehdeista vähän erinäköisiä.

Konvehdit säilyvät huoneenlämmössä pari viikkoa, mutta itse suosittelen viileässä säilyttämistä. Toivottavasti reseptistä on iloa! 

Myöhäinen jouluvalmistelujen aloitus

Tänään oli vihdoin aikaa aloittaa jouluvalmistelut, kun työt ja viimeinen tentti ovat ohi. Tiedetään, auttamattoman myöhässä ollaan. Illalla pitäisi iskeä vielä kauppaan ja se vasta pelottaa. Ryysis on varmaan aivan järkyttävä. Nyt on kuitenkin jouluinen olo, keittiöstä leijailee inkiväärin ja kanelin tuoksu, lahjamysli paahtuu uunissa. Samalla oli aikaa päivitellä uutta kalenteria (ehdoton loppuvuoden rituaali, kaikki tärkeät tiedot siirtyvät uuteen) ja kaivaa esiin loppuja jouluherkkureseptejä.

Pinkki on mun värivalinta ensi vuodelle (siis kalenterin, ei todellakaan pukeutumisen suhteen), piristää aina kun ton kaivaa laukusta.

Kotikokin kootut ohjeet kirjaan on keräilty parhaat respetit. En voinut jättää ostamatta kun viime kesänä törmäsin ihanan retrohenkiseen, itse täytettävään keittokirjaan kirjakaupassa. Lisäksi olen huomannut että oikeasti kannattaa laittaa ne parhaat reseptit talteen yhteen tiettyyn paikkaan. Olen sellainen reseptihamsteri, että sitten kun niitä lemppareita kaipaa, ei niitä löydy lehtileikkelepinosta mitenkään.

Mahdollisesti...

...viimeinen tentti koskaan takana (olettaen etten saa päähäni tehdä lisää tutkintoja, mutta epäilen vahvasti)! Siis jos se menee läpi. Totesin kauhukseni viime viikolla, että vanhasta poiketen tentissä olikin tänä vuonna kaksi kirjaa, enkä saanut toista enää mistään käsiini. Mikä ihme tuuri sekin taas oli, että kurssi on ollut jo vuosia ihan sama ja nyt sitä sitten muutetaan. Tuloksia odotellessa siis.

kuva

Koska luku-urakka on kuitenkin ainakin toistaiseksi takana, niin palkitsin itseäni viinillä ja juustoilla, jotka ehdin tottakai tuhota ennen kuin muistin ottaa yhtäkään kuvaa niistä :) Loppuviikko meneekin sitten juostessa paniikissa paikasta toiseen jouluvalmistelujen tiimoilta. Meidän itsetekemien lahjojenkin tekeminen näyttää menevän aatonaattoon, joten se on sitten onnistuttava kerralla. Mutta onneksi viikon lopussa odottaa se joulu ja silloin saa vaan löhötä. Ja joulun jälkeen pääsee shoppailemaan Lontooseen, kunhan lentokentät siellä päässä pysyvät auki.

Lounastauolla

Lukujen välissä lounaaksi pasta Arrabiataa ja uusimman Olivian selailua. Sen jälkeen ohjelmassa lisää artikkelien lukemista. Illalla on onneksi tiedossa glögeilyä hyvässä seurassa, voi hetkeksi unohtaa koulujutut.

Kävin eilen IKEAssa hakemassa purkkeja ja purnukoita. Pelkäsin kamalaa jouluryysistä, mutta paikka oli lähes tyhjä! Ihana yllätys huomioden että olin koko päivän nähnyt mielessäni kauhukuvia ihmismassoista.

Päätettiin tänä vuonna tehdä suurin osa joululahjoista itse ja listalla on kaikkea karamellisoiduista manteleista Baileys-konvehteihin ja itsetehtyyn mysliin, jotka sitten purkitetaan sukulaisille. Idean taustalla oli se, että ei tule ostettua turhaa tavaraa kenellekään. Pelkkä kaupasta ostettu suklaarasia tai vastaava on taas niin kamalan persoonaton, ettei sekään oikein houkutellut. Nyt kun saisi vielä tarveaineet ja purkkien koristeet ostettua, niin olisi jo puolivalmis. Leipomisurakka taitaa olla edessä tulevana viikonloppuna.

Iloista ruokaa

Jos jostakin tulee hyvälle mielelle, niin hyvästä ruoasta, varsinkin näin värikkäästä. Väsättiin eilen poikaystävän kanssa iltaruoaksi aivan huumaavan tuoksuinen kana-vihannes-nuudelikeitto jossa maistui korianteri ja inkivääri.

Olen ehdottomasti ruoanlaittoihmisiä, mutta en kuitenkaan jaksa nysertää keittiössä tuntitolkulla. Nopeat ja maistuvat reseptit on meillä kovassa huudossa. Vihannesten pilkkomisessa työpäivän jälkeen on jotain mukavan rentouttavaa, saa hetken tekosyyn olla ajattelematta muuta (gradua).

Aamun paras kaveri

Rakastan kahvia, lähes missä muodossa tahansa. Kaikki maistuu, aina perus suodatinkahvista erikoiskahveihin. Mahtavinta lomalla ollessa on isot take-away latet kaupunkeja kierrellessä.

Kotonakin erikoiskahveja tulee väännettyä aina silloin tällöin, mutta varsinkaan arkiaamuisin se ei ole mahdollista. Itse en mitenkään pääse sängystä 15 minuuttia etukäteen tämän vuoksi. Meiltä puuttuu espressokeitin, joten erikoiskahvit syntyvät mutteripannun ja Nespresson Aeroccino maidonkeittimen avulla. Kompromissiaamuina kun aikaa on hieman, mutta ei liikaa, niin hyvä aamukahvi tulee tavallisella keittimellä ja maito maidonkeittimellä.

Kyseinen maidonkeitin onkin ehkä paras keittiövälineemme koskaan, maidon keittäminen kattilassa kun on aina yhtä raivostuttavaa. Itse ainakin poltan sen aina pohjaan tai päästän kiehumaan yli ja silloin joskus kun onnistuu, niin aikaa menee aivan käsittämättömästi. Maidonkeittimellä maito tulee parissa minuutissa ja on juuri oikean lämpöistä (kuumaa, mutta juomavalmista). Keittimellä saa halutessaan myös kylmää tai kuumaa maitovaahtoa. Laite on siis vähän kuin vedenkeitin, mutta maidolle.

Luin laitteesta ensi kerran reilu vuosi sitten Hanna Jensenin ruokablogista. Laite kuulosti niin nerokkaalta, että totesin taloutemme ehdottomasti tarvitsevan sellaisen. Soittelin kaikki mahdolliset jälleenmyyjät läpi, mutta kenelläkään ei ollut laitetta valikoimissaan. Lopulta soitin suoraan Nespresson Suomen toimistoon, ja he sanoivat että laite on mahdollista ostaa toimistolta, mutta ne ovat väliaikaisesti loppuneet ja lisää tulisi joulun jälkeen. Tammikuun alussa olimme Tukholmassa ja satuimme osumaan siellä Nespresson liikkeen kohdalle, jossa laitetta oli hyllyssä. Hintaa koneelle tuli noin 70 euroa, mutta se on kyllä maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin vuoden aikana.

Tämänkin aamun gradun teko(teho) parani huomattavasti runsaan kahvikupillisen myötä.

Pancake day!

(kuva lainattu)

Eli laskiaistiistai englantilaisittain. Siellä ei tunneta laskiaispullia, vaan syödään lettuja sitruunamehulla ja sokerilla laskiaisena. Mä huijasin eilen ja nautin molemmista, niin suomalaisesta kuin englantilaisestakin versioista. Söin nimittäin jo töissä laskiaispullia ja sitten paistettiin poikaystävän kanssa lettuja iltaruoaksi (huomatkaa mun terveellinen ruokavalio…). Söin kyllä itse ne letut ihan perinteiseen tapaan hillolla ja kermavaahdolla, en ole vielä ihan varma mun suhtautumisesta siihen sitruunamehuvaihtoehtoon. Periaatteessa ne on ihan hyviä, mutta jotenkin tuntuu ettei niissä ole ollenkaan täytettä! Eli ilta meni mukavissa mässäilyn merkeissä, eikä suinkaan kouluhommien parissa kuten oli tarkoitus. Ironista kyllä, mulla on koulustakin tehtävänä kirjoittaa yks blogikirjoitus, mutta kummasti tää vaan nappasi enemmän kuin se.