Sinisimpukoita

Viikonloppuna iski aivan mieletön himo saada simpukoita. Osasyy tähän oli myös se että söin aivan jumalaisia sellaisia Irlannissa. Kaupan lauantaitungoksessa koettujen kauhunhetkien jälkeen olin kilon sinisimpukoita rikkaampi. Tarkistivat ne kaikki kaupassa, joten hävikkiä ei tullut juuri ollenkaan. Simpukoiden pesemisessä oli oma vaivansa, mutta kaikki oli maun arvoista. Valkoviinin, kerman, chilin ja valkosipulin combo oli täydellinen. Viereen itseleivottua leipää ja niin myös lauantai-ilta oli täydellinen.

Keskimmäisestä kuvasta näkyy hyvin missä mennään remontin kanssa. Isot asiat ovat paikoillaan, mutta mm. ikkunalistat puuttuvat vielä. Halusimme säilyttää vanhan talon alkuperäiset listat mutta ne ovat niin kuivia, että naula rikkoo ne läpi mennessään. Joudumme siis poraamaan listoihin reiät ennen naulaamista ja tämä projekti on hieman jäänyt. Toisaalta kesällä sitten on aikaa kun illat ovat pitkiä ja valoisia.

Viime kerrasta on aikaa... Mutta tänne on ikävä, eli takaisin blogiin. Kuten viime kirjoitus kesällä mainitsikin, viime aikoihin on mahtunut remppaa, remppaa ja remppaa. Loppu se ei ole vieläkään, mutta voiton puolella. Joten paluu on ajankohtainen :)

Yllä fiiliksiä elokuulta, onneksi ei olla ihan tässä enää.

Ojasta allikkoon

On ollut viimeaikoina hieman haipakkaa. Huhtikuu meni kokonaan gradun ja töiden parissa. Kannatti, sillä gradu kuitenkin valmistui, kuten allekirjoittanutkin. Toukokuu menikin sitten vapaudenhuumassa. Kahdeksan vuotta opiskelleelle yllättävä vapaus oli käsittämätöntä ja aivan mahtavaa. Gradukevään jälkeen tuntui aivan uskomattomalta, että töiden jälkeen ja viikonloppuisin saa oikeasti tehdä mitä haluaa! Miksi ihmeessä en valmistunut jo vuosi sitten?

Gradun palautus mahdollisti myös asunnonmetsästyksen aloittamisen toden teolla. Ei tarvinnut kauan metsästää, unelmien koti löytyi alle kuukaudessa. Nyt on täysi tohina päällä, sillä "maalataan vähän seiniä ja se on siinä" muuttuikin täydelliseksi sisäremontiksi, uusiksi menevät kaikki seinä- ja kattopinnat sekä vessa. Ainoat paikat joihin ei kajota on keittiö ja lattiat. Niiden remontti on edessä vasta muutaman vuoden kuluttua.

Tällä hetkellä elämä on siis töiden ja gradun sijaan töitä ja remonttia. Toisaalta lopputulos on varmasti sen arvoinen. Pelkään vain sisustusidentiteettikriisin iskevän, sillä rakastan niin vanhaa kuin moderniakin. Vanha 50-luvun rakennus antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, kunhan vain osaisi päättää. Olen kasannut melkoisen pinon sisustuslehtiä odottamaan selailua. Kunhan vain saisi pahimman rempan alta pois. Palailen remppakuvien kanssa kun saan kameran pelastettua kaaoksen keskeltä.