Onni on omenapuiden kukinta

Nyt kun omenapuut ovat jo pudottaneet kukkansa, voi palata katselemaan valokuvia. Ensimmäinen kevät omassa kodissa koitti kukkaloistossa, viime vuonna muutimme vasta kun kukinta oli jo kauan sitten ohi. Oli siis ihana "yllätys" kevään koittaessa nähdä miten paljon kukkia puissa oli. Omenoiden määr viime syksynä toki kertoi osan tarinaa.

Oli ihanaa aamuisin herätessä nähdä omenapuun kukat talon itäisen puolen ikkunoista. Kukkaloiston takasivat neljä vanhaa omenapuuta. Kasvavat liian tiuhassa ja yksi pitäisi harventaa, mutta en mitenkään raaskisi. Varsinkin kun ovat vielä eri lajikettakin keskenään.

Vaatehuone

Meillä on talossa olohuoneen lisäksi kolme huonetta. Luonnollisesti suurimmasta tuli makuuhuone. Kahdesta muusta oli tarkoitus tulla vieras- ja työhuoneet. Remontin aikana kuitenkin havaittiin sellainen seikka, että vanhan talon kiinteissä kaapeissa makuuhuoneessa on huomattavasti vähemmän tilaa vaatteille kuin entisessä kodissa, hyvä jos puolet. Makuuhuone taas oli juuri sopivan kokoinen sängylle ja yöpöydille, mutta ei lisäkaapeille. 

Pohdiskeltuamme ongelmaa aikamme, ehdotin asuinkumppanille että hän saa kaikki makuuhuoneen kaapit, jos itse saan pikkuhuoneen. Ehdotus meni läpi ja silloin pitkään haaveillun vaatehuoneen sijaan sain kokonaisen oikean huoneen vaatteille ja muulle ihanalle tyttöroinalle. Vierashuone ja työhuone yhdistettiin, sillä molemmat ovat loppujen lopuksi melko vähäisellä käytöllä. Vieraita on hyvä jos 20 yötä vuodessa joten vuodesohva ajaa nukkumispaikan asiaa ja tila on pääasiassa työtilana. 

Vaatehuone taas on ikioma paikkani, jossa saan levitellä tavaroitani kuten haluan ja fiilistellä vaatteita ja kosmetiikkaa niin paljon kuin sielu sietää. Avohyllyille mahtuvat rakkaimmat aarteet, kuten yläkuvassa näkyvät isoäitini vintage-juhlakengät. Alemmissa kuvissa korujen säilytysratkaisuista parhain, kolmikerroksinen jälkiruokatarjotin jossa korut näkyvät kerralla ja josta on helppo poimia päälle kulloinkin fiilikseen parhaiten sopivat.

Ratkaisu ei ole lopullinen, talon laajennuksen yhteydessä kaikki tullaan miettimään uusiksi, mutta siihen on vielä muutama vuosi aikaa. Siihen asti voin fiilistellä vaatehuonetta.

Kevättä rinnassa

Kevään ansioksi voi suoda sen, että ainakin itselleni tulee tarve luovuudelle. Blogi on viettänyt liian kauan hiljaiseloa ja on uudelleenaktivoinnin aika. Blogi jäi lopulta gradunteon jalkoihin ja juuri kun sen projektin sai puristettua loppuun, tuli remppaprojeki. Olimme jo pitkään haeskelleet asuntoa, mutta tielle osuikin talo. Vaikka teimmekin vain "pientä pintaremonttia" siinä hujahti koko kesä ja syksy. Vieläkään ei ole valmista, mutta parempaan päin.  Hiljaa hyvä tulee.

Kuvissa pihapiiri alkutalvesta. Välissä lunta oli röykkiöittäin enemmän, mutta nyt taas nurmikkokin alkaa pilkottaa. Sulaisi loputkin, pääsisin suunnittelemaan kasvimaata.

Viime kerrasta on aikaa... Mutta tänne on ikävä, eli takaisin blogiin. Kuten viime kirjoitus kesällä mainitsikin, viime aikoihin on mahtunut remppaa, remppaa ja remppaa. Loppu se ei ole vieläkään, mutta voiton puolella. Joten paluu on ajankohtainen :)

Yllä fiiliksiä elokuulta, onneksi ei olla ihan tässä enää.

Ojasta allikkoon

On ollut viimeaikoina hieman haipakkaa. Huhtikuu meni kokonaan gradun ja töiden parissa. Kannatti, sillä gradu kuitenkin valmistui, kuten allekirjoittanutkin. Toukokuu menikin sitten vapaudenhuumassa. Kahdeksan vuotta opiskelleelle yllättävä vapaus oli käsittämätöntä ja aivan mahtavaa. Gradukevään jälkeen tuntui aivan uskomattomalta, että töiden jälkeen ja viikonloppuisin saa oikeasti tehdä mitä haluaa! Miksi ihmeessä en valmistunut jo vuosi sitten?

Gradun palautus mahdollisti myös asunnonmetsästyksen aloittamisen toden teolla. Ei tarvinnut kauan metsästää, unelmien koti löytyi alle kuukaudessa. Nyt on täysi tohina päällä, sillä "maalataan vähän seiniä ja se on siinä" muuttuikin täydelliseksi sisäremontiksi, uusiksi menevät kaikki seinä- ja kattopinnat sekä vessa. Ainoat paikat joihin ei kajota on keittiö ja lattiat. Niiden remontti on edessä vasta muutaman vuoden kuluttua.

Tällä hetkellä elämä on siis töiden ja gradun sijaan töitä ja remonttia. Toisaalta lopputulos on varmasti sen arvoinen. Pelkään vain sisustusidentiteettikriisin iskevän, sillä rakastan niin vanhaa kuin moderniakin. Vanha 50-luvun rakennus antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, kunhan vain osaisi päättää. Olen kasannut melkoisen pinon sisustuslehtiä odottamaan selailua. Kunhan vain saisi pahimman rempan alta pois. Palailen remppakuvien kanssa kun saan kameran pelastettua kaaoksen keskeltä.

Se on täällä!

Nimittäin kevät. Ulkona tuoksuu ja näyttää niin keväältä, että muuta ei tahtoisi tehdä kuin lähteä tuntien pituiselle kävelylenkille. Ainoa este haaveen toteuttamiselle on gradu, jonka deadline lähestyy pelottavaa vauhtia. Keväästä nauttiminen ulkona taitaa mennä siis toukokuulle.

Onneksi kevään voi tuoda myös sisälle. Keltaiset tulppaanit maljakossa piristävät joka kerta kun niitä vähän vilkaisee.

Makuuhuoneen seinällä

Makkarin seinältä löytyy muutama pari. Pari kanvaasitauluja ja korukoukkuja. Korukoukkuja tarvittaisiin lisää, mutta olen suosiolla päättänyt jättää projektin seuraavaan kotiin. Ehkäiseepä korujen ostelua.

Olen vielä täällä, mutta aloitin viime viikolla uudessa työpaikassa ja kiirettä on riittänyt. Palailen tasaisempiin postauksiin taas kun kiire vähän laantuu. Vaatekaapin ikuisuusprojekti on taas murroksessa kun päätin että tarvitsen uusia työvaatteita. Palataan asiaan lähiaikoina työvaatekaapin kulmakivien osalta.

Aamun paras kaveri

Rakastan kahvia, lähes missä muodossa tahansa. Kaikki maistuu, aina perus suodatinkahvista erikoiskahveihin. Mahtavinta lomalla ollessa on isot take-away latet kaupunkeja kierrellessä.

Kotonakin erikoiskahveja tulee väännettyä aina silloin tällöin, mutta varsinkaan arkiaamuisin se ei ole mahdollista. Itse en mitenkään pääse sängystä 15 minuuttia etukäteen tämän vuoksi. Meiltä puuttuu espressokeitin, joten erikoiskahvit syntyvät mutteripannun ja Nespresson Aeroccino maidonkeittimen avulla. Kompromissiaamuina kun aikaa on hieman, mutta ei liikaa, niin hyvä aamukahvi tulee tavallisella keittimellä ja maito maidonkeittimellä.

Kyseinen maidonkeitin onkin ehkä paras keittiövälineemme koskaan, maidon keittäminen kattilassa kun on aina yhtä raivostuttavaa. Itse ainakin poltan sen aina pohjaan tai päästän kiehumaan yli ja silloin joskus kun onnistuu, niin aikaa menee aivan käsittämättömästi. Maidonkeittimellä maito tulee parissa minuutissa ja on juuri oikean lämpöistä (kuumaa, mutta juomavalmista). Keittimellä saa halutessaan myös kylmää tai kuumaa maitovaahtoa. Laite on siis vähän kuin vedenkeitin, mutta maidolle.

Luin laitteesta ensi kerran reilu vuosi sitten Hanna Jensenin ruokablogista. Laite kuulosti niin nerokkaalta, että totesin taloutemme ehdottomasti tarvitsevan sellaisen. Soittelin kaikki mahdolliset jälleenmyyjät läpi, mutta kenelläkään ei ollut laitetta valikoimissaan. Lopulta soitin suoraan Nespresson Suomen toimistoon, ja he sanoivat että laite on mahdollista ostaa toimistolta, mutta ne ovat väliaikaisesti loppuneet ja lisää tulisi joulun jälkeen. Tammikuun alussa olimme Tukholmassa ja satuimme osumaan siellä Nespresson liikkeen kohdalle, jossa laitetta oli hyllyssä. Hintaa koneelle tuli noin 70 euroa, mutta se on kyllä maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin vuoden aikana.

Tämänkin aamun gradun teko(teho) parani huomattavasti runsaan kahvikupillisen myötä.