Se on täällä!

Nimittäin kevät. Ulkona tuoksuu ja näyttää niin keväältä, että muuta ei tahtoisi tehdä kuin lähteä tuntien pituiselle kävelylenkille. Ainoa este haaveen toteuttamiselle on gradu, jonka deadline lähestyy pelottavaa vauhtia. Keväästä nauttiminen ulkona taitaa mennä siis toukokuulle.

Onneksi kevään voi tuoda myös sisälle. Keltaiset tulppaanit maljakossa piristävät joka kerta kun niitä vähän vilkaisee.

Ajatuksia gradusta

Ulkona on niin ihana ilta, että tekisi mieli vaan painella sinne tässä koneella istumisen sijaan! Olen kuitenkin päättänyt että gardu on valmis 1,5 kuukauden kuluttua, joten sen ajan olen melko kiinni näppäimistössä. Toisaalta en myöskään jaksa odottaa sitä vapauden tunnetta, jonka uskon iskevän kun gradu on palautettu. Ajatus siitä, että illat ja viikonloput voisi käyttää täysin mihin lystää tuntuu kovin vieraalta, mutta todella ihanalta. Olen tosiaan koko opiskeluaikani ollut opintojen ohella töissä, alkuun osa-aikaisena ja viime vuodet täyspäiväisesti. Sitten vapaa-aikana pitäisi hoitaa ne opinnot. Jos vaikka ottaakin vapaa-illan, niin koko ajan takaraivossa on se pieni äänim joka muistuttaa että kouluhommat odottavat. Suurin motivaatio homman loppuun saattamiselle onkin juuri se, että pääsee eroon huonosta omatunnosta kouluhommien suhteen ja saa täysillä nauttia vapaa-ajastaa. Hetken vain kun vielä jaksaisi puurtaa täysillä. Vaikea oikeastaan edes kuvitella millaista opiskelujen jälkeinen elämä on, nyt on jo niin tottunut työn ja opiskelujen yhteensovittamiseen vapaa-ajan kustannuksella. :)

Kuva täältä

Aurinkoinen lauantai

Blogissa on ollut viikon verran hiljaista johtuen kiireistä töissä ja vapaa-ajalla. Viikkoon on mahtunut vaikka mitä, kuten kenkäkatastrofia Louboutinien kohdalla, kivoja juhlia ja uusia vaatteita Net-a-porterin nappiin osuneen tilauksen muodossa (jotka edistävät ikuisuusprojektia mukavasti). Palaan asiaan vielä viikonlopun aikana, nyt naputtelen gradua ihanan auringonpaisteen ja kahvikupillisen siivittämänä.

Aurinkoista lauantaita kaikille!

Ikuisuusprojekti: Vaatekaapin sisällön karsiminen

Kuten monesti jo todettu, on minulla jatkuvasti meneillään vaatekaappiprojekti jossa (kaukaisena) tähtäimenä on täydellinen vaatekaappi. Projekti on ollut meneillään jo vaikka miten kauan, eikä tule aivan lähiaikoina loppumaan. Ongelmakohtia on muutama;

1. Vaatteita on liikaa. Ihanat vaatteet eivät eksy päälle, koska eivät löydy ”ihan ok”-vaatteiden seasta. En kuitenkaan osaa luopua vanhasta; välillä kiinnyn vaatteisiin liikaa vaikken edes käyttäisi niitä (täysin naurettavaa).
2. Teen edelleen silloin tällöin virheostoksia. Nämä ovat yleisiä varsinkin ulkomailla. Olen varma että lomalla olen eri ihminen, jolla on eri vaatemaku. Tai sitten kyseessä on jokin paniikki siitä, että samaa ei saa kotoa ja ostopäätöksen on synnyttävä nopeasti. Vaikka normaalisti osaan noudattaa sitä kultaista neuvoa, että jos jokin vaate vähänkin epäilyttää, ei sitä kannata ostaa. Jostain syystä kuitenkin matkustaessa unohdan tämän. Lopputuloksena on muutama mahtava löytö ja läjä ei niin mahtavia, jotka vievät turhaan tilaa vaatekaapissa.
3. Olen huono luopumaan ja hyvä keksimään tekosyitä. ”Tämä on niin rakas.” (Eikä edes ole.) ”Tämä on ihan uuden veroinen” (Ja niin tulee olemaankin, koska ei koskaan pääse käyttöön.) ”Tämä on oikean kokoinen sitten kun hieman laihdun/lihon.” (Onko kovinkaan kannattavaa pitää monen koon vaatteita kaapissa, koska kerrallaan on kuitenkin aina vain yhtä kokoa, eikä paino nyt kovin hurjaa vauhtia vaihtele.)

Nämä kolme ovat siis suurimat syylliset vaatekaapin rappiotilaan. Seuraava kirpputoripäivä on buukattu maaliskuun loppuun, sitä ennen pitäisi ratsata kaappia kovalla kädellä. Vinkkejä luopumiseen otetaan vastaan:)

Kuva täältä.

(Unelmien vaatehuone onkin sitten täysin oma lukunsa, mutta aloitetaan ensiksi siitä sisällöltään toimivasta vaatekaapista.)

Viikonlopun tehtävälista

Onneksi on viikonloppu. Työviikko on ollut melkoisen hektinen ja pieni paussi on tarpeen. Toisaalta nyt viikonloppunakaan ei tule tekeminen loppumaan kesken. Pitäisi siivota, raivata taas vaatekaappia (projekti on loputon ja saanut uuden käänteen josta lisää myöhemmin), mennä ostamaan E:lle (poikaystävä kulkee jatkossa tällä nimellä, sana poikaystävä on niin kankean oloinen) silmälaseja, itselleni työvaatteita, hakea auto huollosta, tehdä gradua, käydä vanhempien luona, jne. Ei siis liikaa lepoa tiedossa :) Aion silti varastaa jostain muutaman laiskotteluhetken.

Odotan muuten E:n silmälasien shoppailua innolla. Meistä kummallakaan ei ole entuudestaan laseja, joten tämä tulee olemaan täysin uusi aluevaltaus tyylin saralla. Aivan varmasti päädyn itsekin sovittelemaan erilaisia pokia. Minulla ei ole minkäänlaista aavistusta, millaiset lasit sopisivat kasvoilleni. Jos ostaisin lasit, haluaisin varmaan kunnon nörttilasit ja päätyisin ostamaan jotain aivan älytöntä ja epäkäytännöllistä. Huomenna onneksi on tiedossa vain makutuomarin rooli.

Kun laiskotteluhetken aika koittaa, aion viettää sen tässä seurassa;

Ostin Englannista läjän lehtiä ja posti on kantanut viime viikolla kotiinkin muutaman, joita en ole ehtinyt edes avaamaan. Aion siis viettää laatuaikaa sohvan nurkassa vilttiin kääriytyneenä näitä selaillen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lupauksia

Koska uusi vuosi merkitsee aina uuden (paremman, aktiivisemman ja terveellisemmän) elämän alkua, tuntuu huijaukselta jättää uudenvuodenlupaukset tekemättä. En kuitenkaan haluaisi luvata mitään sellaista mitä en pysty pitämään ja koska olen melkoinen realisti, tämä rajoittaa lupauksia jonkin verran. Lisäksi elämäntilanne muuttuu kuun lopussa uuden työn myötä huomattavasti kiireisemmäksi, joten sekään ei edesauta kaikkia lupauksia. Tietyt asiat kuitenkin parantavat mukavasti elämänlaatua, joten niitä kohti pitäisi edes jollain tasolla pyrkiä. Lupauslistani on seuraavanlainen;

1. Liikunta. On aivan päivänselvää, että minun on täysin turha luvata itselleni liikkuvani kolme kertaa viikossa. Harrastin tätä reilu vuosi sitten hyvällä menestyksellä, mutta viime kevään lautailuvamman jälkeen en ole palannut kuntosalille (itse revähdys parani kahdessa kuukaudessa, mutta sitten olikin kesä, sitten kiireinen syksy, jne.). Lupaan kuitenkin harrastaa enemmän liikuntaa. Siis enemmän kuin viime syksynä. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa, huomioiden että kävin lenkillä ehkä kerran. Lisäksi pyrin venyttelemään enemmän. Tämän pitäisi onnistua kotonakin. Jos ihan riemastun, niin ostan myös salikortin, mutta tämä ei ole lupaus. Pitää ensin katsoa mille salille sen ostaisi, sillä töiden ja kodin ollessa kehätien reunoilla, ei keskustaan tule arki-iltoina lähdettyä (siis ainakaan kuntosalille). Eli; en ota paineita liikuntakerroista kunhan harrastan liikuntaa enemmän ja hieman useammin kuin viime vuonna.
2. Ruoka. Lupaan syödä paremmin ja enemmän kalaa. Tämän kanssa ei oikeastaan ole mitään vaikeuksia, meillä syödään muutenkin kohtalaisen terveellisesti. Emme kotona syö kovinkaan paljon punaista lihaa ja kasviksiakin kuluu hyvät määrät. Ruokalistoja on kuitenkin ruvettava suunnittelemaan etukäteen hieman entistä paremmin, jotta ei päädy joka ilta syömään pestopastaa kiireessä töiden jälkeen. Kaappi tulee siis ladata viikonloppuisin täyteen nopean ja helpon  mutta terveellisen arkiruoan aineksia, kuten vihanneksia wokkeihin ja keittoihin. Kalaa haluan syödä myös enemmän, koska se on yksinkertaisesti hyvää ja olo sen jälkeen on kevyempi kuin liharuokien. Aamuisin alan myös keittelemään taas enemmän puuroa. 
3. Ikuisuusprojekti. Lupaan ostaa vähemmän ja harkitusti, koskee nimenomaan vaatteita. Käyn vaatekaapin nyt alkuvuodesta useaan otteeseen läpi todella kriittisesti ja vien turhat kirpputorille. Uuden työn myötä heräsi pieni kaapinpäivitystarve, sillä toimistokelpoiset vaatteeni ovat tällä hetkellä melko vähissä. Nämä ostan ajan kanssa ja valikoiden. Pika-avuksi ostan ensi viikolla muutaman laadukkaan jakkukelpoisen t-paidan sekä silkkipaitapuseron (tämä voi tuottaa ongelmia, sillä kun jotain etsii niin ei varmasti löydä sopivaa…). Niillä pärjään alkuvuoden. Pidemmän aikavälin hankintalistalla on ainakin siisti työhame. Toimivan työvaatekaapin kokoaminen on siis agendalla, mutta jokaista uutta vaatekappaletta kohden joudun luopumaan jostakin vanhasta. (Tein tässä eräänä päivänä vaatekaappia inventoidessani sen huomion, että sieltä puuttuu muutama muukin perusvaate. Palaan tänä perusvaateasiaan oman postauksensa kanssa piakkoin.) Panostan myös laatuun enkä osta yhtäkään uutta akryylivaatetta, tekonahkakenkäparia, tms.
4. Koulu. Lupaan palauttaa graduni kevään aikana. Uskon että elämänlaatuni paranee huomattavasti, kunhan saan sen pois alta. En edes muista mitä oli synnintunnoton vapaa-aika. Viimevuodet joka lomalla ja viikonloppuna on takaraivossa ollut ajatus, että nytkin voisin tehdä sitä tai tätä koulujuttua. En osaa edes kuvitella miten huojentunut olo tulee kun gradu on vihdoin tehty ja voi keskittyä ainoastaan työhön ja vapaa-aikaan. Tähän pääseminen tulee kuitenkin olemaan useamman tuskaisen viikon ja varmasti monien itkupotkuraivari-iltojen takana. Lisäksi viikonloput tulevat olemaan ihan kamalia. Mutta mitä nopeammin sen saa alta pois, niin sen parempi.
5. Elämästä nauttiminen. Lupaan juoda enemmän shamppanjaa (hyvä on, myös skumppa ja punkku kelpaavat) ilman mitään erityistä syytä sen sijaan että pihtailen pulloja kaapissa. Miksi? Koska arjessa pitää olla vähän luksusta.

Siinäpä ne. Uskon kaikkien toteutumiseen, mutta kuten näkyy niin rima ei ole ihan kamalan korkealla.

Viimeisintä lupausta toteutettiin viikonloppuna, juotiin kotona shamppanjaa ja pelattiin lautapelejä. (Kyllä, seuraelämämme on vertaansa vailla...) Hävisin aivan pystyyn Scrabblessa, mutta väitän että syynä oli sen englanninkielisyys. Löydettiin poikaystäväni isotädin asunnosta aivan priimakunnossa oleva 50-luvun Scrabble. Jo pelkkä laatikko oli sen verran retro että se piti raahata mukana kotisuomeen.

Mahdollisesti...

...viimeinen tentti koskaan takana (olettaen etten saa päähäni tehdä lisää tutkintoja, mutta epäilen vahvasti)! Siis jos se menee läpi. Totesin kauhukseni viime viikolla, että vanhasta poiketen tentissä olikin tänä vuonna kaksi kirjaa, enkä saanut toista enää mistään käsiini. Mikä ihme tuuri sekin taas oli, että kurssi on ollut jo vuosia ihan sama ja nyt sitä sitten muutetaan. Tuloksia odotellessa siis.

kuva

Koska luku-urakka on kuitenkin ainakin toistaiseksi takana, niin palkitsin itseäni viinillä ja juustoilla, jotka ehdin tottakai tuhota ennen kuin muistin ottaa yhtäkään kuvaa niistä :) Loppuviikko meneekin sitten juostessa paniikissa paikasta toiseen jouluvalmistelujen tiimoilta. Meidän itsetekemien lahjojenkin tekeminen näyttää menevän aatonaattoon, joten se on sitten onnistuttava kerralla. Mutta onneksi viikon lopussa odottaa se joulu ja silloin saa vaan löhötä. Ja joulun jälkeen pääsee shoppailemaan Lontooseen, kunhan lentokentät siellä päässä pysyvät auki.

Kenkähetkiä

Nelliina kirjoitteli ennen kesää elämänsä kengistä, ja sen innoittamana oli aivan pakko miettiä omiani. Jostain syystä teksti oli kuitenkin jäänyt roikkumaan luonnokseksi. Mutta tässä se nyt on.

Kuten niin monet muutkin naiset, itsekin rakastan kenkiä! Omistan (poikaystävän mielestä) aivan liian monta paria. (Oikeasti en kuitenkaan tarpeeksi montaa.) Ironia tulee kuitenkin vastaan siinä, että käytän säännöllisesti noin kolmea paria. Ongelman muodostaa se etten asu keskustassa ja matkalla sinne joudun ensin rämpimään kohtalaisen matkan junalle, joten liian helposti jalkaan osuu mukavat kengät ihanien sijaan. Ja oikeastaan kyse ei ole edes mukavuudenhalusta, vaan lähinnä siitä mitä pahat soratiet ja nurmikot tekevät koroille! Jos voisin valita, korkokenkäni liikuskelisivat vain sisätiloissa:) Tällä hetkellä myös jäiset kadut ovat haasteellisia, sillä ajattelin pysyä tämän talven pystyssä.

Suuressa kenkärakkaudessani olen vuosien varrella myös päätynyt ostamaan kenkiä, jotka ovat olleet väärää kokoa, mutta ah niin ihania. Tietenkin olen jonkin ajan päästä joutunut toteamaan, että kengät ovat mahdottomat jalassa. Tästä olen kuitenkin vuosien varrella ottanut onneksi opikseni ja virheitä sattuu enää harvoin.

Myös totaalisen epäkäytännöllisiä pareja on tullut vuosien varrella haalittua. Yksi kaikkein älyttömimmistä lempipareistani on mahtava puinen kiilakorkopari iloisen keltaisilla silkkinauhoilla, jotka sidotaan nilkan ympärille. Liukkaat silkkinauhat eivät kuitenkaan mitenkään auta kenkiä pysymään jalassa. Ja ne eivät pysykään. Mutta niitä voi aina ihailla ja silitellä.

Lempimerkkejäni taitaa olla Vagabond, jonka kengät sopivat jalkaani lestiltään aina lähes poikkeuksetta. Useampi pari on tullut kulutettua täysin puhki, ja luopuminen on ollut aina tuskaa. Missyja olen säästellyt niin kovin, etten edes uskalla käyttää niitä aina kun haluaisin (tiedän, ei mitään järkeä). Kiilapohjan nahka on niin herkkää ja kärsii epätasaisesta kävelyalustasta, kuten hiekkatiestä. Toisaalta kaapissa niistä on hankala nauttia.

Mutta palataan niihin pysäyttäviin kenkähetkiin ja parhaisiin kenkämuistoihin, ennen kuin kadotan koko jutun punaisen langan.

1. Ensimmäinen oli kaiketi alkusysäys suurelle kenkärakkaudelleni. Ennen sitä en edes omistanut järjetöntä määrää kenkiä, kunhan nyt muutamat peruskengät. Kenkien ostaminen oli valitettavan usein käytännön sanelemaa ja hieman rasittavaa. Kaikki kuitenkin muuttui tuona tammikuun perjantaina kohta kuusi vuotta sitten. Olin Sveitsissä viimeistä päivää viikon reissusta ja loputtoman ihastunut poikaan jonka olin matkalla tavannut. Haikeissa tunnelmissa kiertelimme kaupungin katuja varmana siitä että tuskin enää tapaisimme. Erään kenkäkaupan ikkunassa istui suloinen pari kenkiä, joita halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan! Olin varma että ne maksaisivat maltaita, enkä voinut uskoa tuuriani kun tutkailin 25 euron hintalappua. Laitoin saman tien kengät jalkaan ja tepastelin ympäri kauppaa typerä virne naamallani. Poika mukanani käski ostaa kengät sillä häntä huvitti nähdä miten ilmeisen rakastunut olin niihin. En tiedä onko muisto kyseisestä hetkestä niin voimakas pojasta vai kengistä johtuen, mutta ehdottomasti yksi pysäyttävistä kenkähetkistä. Nykyään itse kengät ovat vähemmällä käytöllä, mutta muisto hymyilyttää vieläkin. Lisäksi kyseisestä parista alkaen kenkäkokoelma alkoi kasvaa hurjaa vauhtia.

2. Lapsena omistin vaaleanpunaiset mokkasiinit, joiden pohjassa oli palapelikuvio. Olin ehkä kahdeksan. Ne olivat niin hienot ja aivan ihanat jalassa. Käytin ne aivan puhki ja meni lähes vuosi ennen kuin annoin äitini heittää pois kengät, joista oli tuskin mitään jäljellä. Hetki oli traaginen ja olin varma, etten enää ikinä tule omistamaan yhtä ihania kenkiä.

3. Ensimmäiset korkoni olivat Sketchersin "lenkkarikorot". Periaatteessa siis Sketchersin lenkkarit, mutta pienellä korolla. Tunsin itseni todella cooliksi niissä. Olin kai 12 omistaessani kyseiset kengät. Jännä juttu on se, että muistan kyllä niiden ostohetken, sen miltä myymälässä näytti ja sen että käytin niitä aikanaan jatkuvasti, mutta minulla ei ole pienintäkään hajua siitä, mitä niille sittemmin tapahtui…

4. Viimeisin hetki on keväältä 2009 New Yorkista. Viikko oli kulunut lähinnä shoppailun merkeissä, mutta kenkäpuolella käteen oli jäänyt ainoastaan kahdet Converset ja yhdet perus Uggsit. Mukavaa ja käytännöllistä, mutta ei kovin sykähdyttävää. Viimeisen päivän aamuna ennen lennolle lähtöä tein kuitenkin kohtalokkaan virheen ja ajattelin, että jos nyt ihan vain käyn katsomassa unelmakenkiäni S.A.K.S:illa, kun kerran New Yorkissa ollaan. Nousin poikaystäväni kanssa ylimpään kerrokseen jossa kaikki luksuskengät asuivat. Silmissäni kuitenkin kiiltelivät vain yhdet, mustat perus Louboutinit! Ihan piruuttani päätin sovittaa kenkiä ja sillä hetkellä kun laitoin ne jalkaani, tiesin että se oli menoa. Kengät olivat täydelliset ja olin haaveillut niistä jo hyvän aikaa. Kuulin luottokorttini kyllä itkevän lompakossani, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä. Ainoa pelastus olisi ollut jos poikaystäväni olisi raahannut minut osastolta, mutta ei! Hän käski minun karmivasta hinnasta huolimatta hankkia ne. Hän nimittäin näki miten ilmeisen rakastunut olin kenkiin. Eipä tiennyt vuosia sitten Sveitsissä mihin soppaan lusikkansa pisti :) Nykyisin käymme jatkuvaa väittelyä siitä, että kenkäni vievät liikaa tilaa (Mikä ei muuten todellakaan ole totta ja vaikka olisikin, niin naisella on oikeus kenkiinsä.)

Louboutinit ovat muuten aivan uskomattoman hyvät jalassa. Sääli vaan että näin talviaikaan nekin joutuvat lähinnä lymyämään kaapissa.

Ikuisuusprojekti

Tarkoituksena on ollut jo jonkin aikaa hieman avata tätä blogin nimeä, mutta se on hieman jäänyt.

Oikeastaan nimi kuvastaa useampaakin asiaa (nimimerkillä miljoona hommaa ja asiaa suunnitteilla), mutta tähän blogiin nimi tuli siitä, että suurimpia ikuisuusprojekteja tuntuu oleva vaatekaappi (gradusta ei nyt puhuta mitään…). Selvennetään vähän: Mulla on vaatekaappi pullollaan vaatteita. (Kenellä ei?) Silti lähes joka aamu iskee se dilemma, ettei mikään miellytä. (Kenelle ei?) Tavoitteena on siis jo vaikka miten kauan ollut pyrkiä kohti täydellistä vaatekaappia. Se vaan on kovin hidasta ja siksi alkaa tuntua ikuisuusprojektilta. Varsinkin kun jokainen virheostos vie taas kauemmaksi tuosta haaveesta.

Ongelman ydin on se, että olen kamalan huono luopumaan mistään. Joko vaatteella on kovasti tunnearvoa, tai sitten se on jäänyt alunperinkin käyttämättä. Ensimmäisessä tapauksessa en raaski luopua rakkaasta, vaikka se ei koskaan enää eksyisikään päälle koska se on liian pieni / ei istu nykyiseen tyyliini / tms. Alunperinkin käyttämättä jääneiden vaatteiden kohdalla taas ajattelen että ”kyllä mä tätä vielä jossain pidän…”. Mutta kun en pidä.

Oma unelmavaatekaappini olisi sellainen, jossa olisi hyvin rajallinen määrä vaatteita ja ne kaikki sopisivat yhteen. Aamulla siis jokainen mahdollisesti käteen osuva vaatekappale olisi sellainen, jonka haluaisin pukea päälle milloin vaan. Ongelmaa tuottaa sekin että olen melko impulsiivinen ostaja ja saatan melko nopeasti tehdä ostopäätöksiä, jotka myöhemmin saattavat osoittautua ei niin hyviksi. Tämä taas johtuu siitä että kärsin vieläkin vähän identiteettikriisistä vaatteiden suhteen, en ole vielä (tai vieläkään) ihan onnistunut kiteyttämään itselleni sitä, että mikä on se ”oma tyylini”. Samalla tavalla kuin musiikin suhteen, olen vaatteidenkin suhteen todella kaikkiruokainen ja se johtaa väistämättä sekasotkuun vaatekaapissa.

Tottakai kaapista löytyy joitakin ehdottomia lemppareita, jotka edustavat juuri sitä mitä haluan. Mutta liikaa on myös niitä ei lemppareita. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön matkalaukkukikka: Kaappiin saisi jättää vaan ne vaatteet, jotka ottaisi mukaan reissuun pitkälle matkalle. Vaatteet jotka jäisivät kotiin, joutaisivat saman tien kierrätykseen. Mutta sitten päästään taas siihen ongelmaan, että olen surkea luopumaan mistään. Hyviä neuvoja tähän noidankehään otetaan vastaan :)

Taisin eksyä täysin aiheesta, mutta pääpointtina olikin se, että mistä blogin nimi tulee. Blogin on myös tarkoitus hieman auttaa tuon tyyli-identiteetin löytämisessä. Luulen nimittäin että jos jokin asu ei esimerkiksi ole mielestäni tarpeeksi hyvä blogissa julkaistavaksi (ja nyt ei puhuta kotiverkkareista), niin se saattaa olla vain turhaa täytettä vaatekaapissa. Katsotaan siis jos blogi veisi hieman eteenpäin ikuisuusprojektin kanssa…

Fiilistelyn kunniaksi tähän loppuun kuva asusta, joka ehdottomasti tulisi mukaan matkalaukkuun.

Villatakki Urban outfitters, toppi ja koru H&M