perjantai 31. joulukuuta 2010

Hyvää uutta vuotta 2011!!

Terveiset täältä Englannista, sijaintina on tällä hetkellä Sheffield jossa olemme poikaystävän perhettä tapaamassa. Olimme tosiaan muutaman päivän myös Lontoossa ennen tänne saapumista. Tarkoituksena oli laittaa kuvia sieltä tänne, mutta kädet olivat koko ajan niin täynnä ostoskasseja, että kuvien ottaminen unohtui. Alennusmyynnit Lontoossa olivat aivan mahtavat, ei todellakaan mikään -20%, vaan vähintaan puolet hinnoista pois. Tein joitakin aivan mahtavia löytöjä, joiden tiimoilta palailen loppuviikosta kunhan kotiudun. (Joudun ehkä fiilistelemään myös joululahjoja blogissa silloin, kun ei jouluhulinoissa ennen lähtöä ehtinyt.)  Sen verran voin jo nyt paljastaa, että alennusmyynneistä löytyi muun muassa ihana ja kauan himoittu Stella McCartneyn neule ja muitakin kivoja juttuja...

Tänään juhlitaan uuttavuotta rennoissa merkeissä, suunnitelmat ovat vielä lähes kokonaan auki. Mennään siis täysin fiilispohjalta.

Ihanaa uutta vuotta 2011!

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

London calling

Blogi hiljenee hetkellisesti, suuntaan illalla kohti Englantia reiluksi viikoksi. Palailen matkakuulumisten kanssa myöhemmin.


Mukavaa vuodenvaihdetta!

Baileys-konvehdit




Baileys konvehtien reseptiä toivottiin kovasti ja tässä se nyt tulee. En uskaltanut laittaa reseptiä tänne ennen kun se oli testattu, mutta nyt voin lämpimästi suositella, konvehdit onnistuivat aivan yli odotusten! Myös maku oli loistava. Harjoittelemista on ainoastaan kuorruttamisessa, jotta konvehdit olisivat hieman edustuskelpoisempia… Toisaalta näissä näkyi ihanasti oma kädenjälki. Mutta sitä reseptiä;


Konvehteihin tarvitset 1dl kermaa, 1dl Baileys-likööriä, 300g tummaa suklaata (kannattaa käyttää sellaista, jossa kaakaopitoisuus vähintään 65%) ja 200g valkosuklaata kuorrutukseen (joka tietenkin jäi pois kuvasta). 


Kiehauta kerma ja Baileys kattilassa. Rouhi suklaa ja lisää se kattilaan. Ota pois levyltä ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen kuivaa huoneenlämmössä 6 tuntia (Itse laitoin lopuksi vielä ulos noin 30 minuutiksi, jotta myös viilenee kunnolla).




Pyörittele seoksesta käsin palleroita ja anna kuivahtaa vielä noin kaksi tuntia.


Sulata vesihauteessa 200g valkosuklaata, kasta konvehdit hammastikun avulla valkosuklaaseen ja laita jähmettymään viileään. Huomasin että kuuma valkosuklaa hieman sulatti palleroiden pintaa ja pinnasta tuli marmorinen. Lisäsin efektiä vielä hammastikun avulla pyörittelemällä sitä konvehdin pinnassa. Kuorrutin osan myös tummalla suklaalla ja osaa pyöritelin mantelirouheessa kastamisen jälkeen jotta sain konvehdeista vähän erinäköisiä.


Konvehdit säilyvät huoneenlämmössä pari viikkoa, mutta itse suosittelen viileässä säilyttämistä. Toivottavasti reseptistä on iloa! 

perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluista


Viimeisetkin joululahjat paketoituna. Kohta joulurauhan julistuksen katselu, sitten joulusauna ja lähtö vanhemmille joulupöytään. Kuten jo aiemmissa postauksissa mainitsin, tänä vuonna tehtiin lähes kaikki joululahjat itse. Lahjoiksi annetaan joulumysliä, karamellisoituja manteleita, suklaisia parapähkinöitä, Baileys- ja suklaakonvehteja. Konvehdit onnistuivat ihan yli odotusten, niistä tuli mahtavia. Melkein harmittaa ettei niitä tullut tarpeeksi kaikille lahjansaajille. Osan kohdalla sattui vielä niin, että kuorrutesuklaa temperoitui ihan itsestään (en tiedä onko oikeasti edes mahdollista, mutta kuitenkin siitä tuli kiiltävää ja ”napsahtavaa”) sulatteluvaiheen aikana.

Ihanaa joulua kaikille!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Myöhäinen jouluvalmistelujen aloitus

Tänään oli vihdoin aikaa aloittaa jouluvalmistelut, kun työt ja viimeinen tentti ovat ohi. Tiedetään, auttamattoman myöhässä ollaan. Illalla pitäisi iskeä vielä kauppaan ja se vasta pelottaa. Ryysis on varmaan aivan järkyttävä. Nyt on kuitenkin jouluinen olo, keittiöstä leijailee inkiväärin ja kanelin tuoksu, lahjamysli paahtuu uunissa. Samalla oli aikaa päivitellä uutta kalenteria (ehdoton loppuvuoden rituaali, kaikki tärkeät tiedot siirtyvät uuteen) ja kaivaa esiin loppuja jouluherkkureseptejä.


Pinkki on mun värivalinta ensi vuodelle (siis kalenterin, ei todellakaan pukeutumisen suhteen), piristää aina kun ton kaivaa laukusta.


Kotikokin kootut ohjeet kirjaan on keräilty parhaat respetit. En voinut jättää ostamatta kun viime kesänä törmäsin ihanan retrohenkiseen, itse täytettävään keittokirjaan kirjakaupassa. Lisäksi olen huomannut että oikeasti kannattaa laittaa ne parhaat reseptit talteen yhteen tiettyyn paikkaan. Olen sellainen reseptihamsteri, että sitten kun niitä lemppareita kaipaa, ei niitä löydy lehtileikkelepinosta mitenkään.


maanantai 20. joulukuuta 2010

Mahdollisesti...

...viimeinen tentti koskaan takana (olettaen etten saa päähäni tehdä lisää tutkintoja, mutta epäilen vahvasti)! Siis jos se menee läpi. Totesin kauhukseni viime viikolla, että vanhasta poiketen tentissä olikin tänä vuonna kaksi kirjaa, enkä saanut toista enää mistään käsiini. Mikä ihme tuuri sekin taas oli, että kurssi on ollut jo vuosia ihan sama ja nyt sitä sitten muutetaan. Tuloksia odotellessa siis.



Koska luku-urakka on kuitenkin ainakin toistaiseksi takana, niin palkitsin itseäni viinillä ja juustoilla, jotka ehdin tottakai tuhota ennen kuin muistin ottaa yhtäkään kuvaa niistä :) Loppuviikko meneekin sitten juostessa paniikissa paikasta toiseen jouluvalmistelujen tiimoilta. Meidän itsetekemien lahjojenkin tekeminen näyttää menevän aatonaattoon, joten se on sitten onnistuttava kerralla. Mutta onneksi viikon lopussa odottaa se joulu ja silloin saa vaan löhötä. Ja joulun jälkeen pääsee shoppailemaan Lontooseen, kunhan lentokentät siellä päässä pysyvät auki.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Ihanat kiharat

Olin jossain vaiheessa päättänyt, että en osaa enää tehdä kiharoita ghd:llä. Hallitsin homman alkuun ja sitten en mielestäni enää. Kiharat oli jotenkin ihan reppanoita. En ymmärrä mistä asia mukamas kiikasti, sillä osaanpas! Parasta on se, että ghd:lla tehdyt kiharat kestää nukkumisenkin ja tekemiseen ei mene kuin 10 minuuttia. Lisäksi kihara tukka on nyt kylmällä huomattavasti vähemmän sähköinen kuin suoraksi jätetty eikä leijaile ympäri huonetta heti kun pipon ottaa päästä.


Ennen ghd:ta omistin Babylissin suoristusraudan, josta ei ollut mihinkään. Ostin sen kun ajattelin että eihän niissä raudoissa nyt ihan hirveästi eroja voi olla. Olihan niissä. Nykyään minä ja ghd ollaan erottamattomat. (Luin kauhulla Jennin ghd:n poksahtamisesta Yummy-blogista, nyt kuuntelen omaani ihan vainoharhaisena.)  Käytän suoristusrautaa pääasiassa hiusten kihartamiseen, harvemmin tulee suoristettua. (Oma tukka on melko suora jo itsessäänkin, joten ehkä voisi ennemmin puhua silottamisesta.) Kiharoiden tekoon laite on ihan voittaja.

torstai 16. joulukuuta 2010

Lounastauolla

Lukujen välissä lounaaksi pasta Arrabiataa ja uusimman Olivian selailua. Sen jälkeen ohjelmassa lisää artikkelien lukemista. Illalla on onneksi tiedossa glögeilyä hyvässä seurassa, voi hetkeksi unohtaa koulujutut.



Kävin eilen IKEAssa hakemassa purkkeja ja purnukoita. Pelkäsin kamalaa jouluryysistä, mutta paikka oli lähes tyhjä! Ihana yllätys huomioden että olin koko päivän nähnyt mielessäni kauhukuvia ihmismassoista.

Päätettiin tänä vuonna tehdä suurin osa joululahjoista itse ja listalla on kaikkea karamellisoiduista manteleista Baileys-konvehteihin ja itsetehtyyn mysliin, jotka sitten purkitetaan sukulaisille. Idean taustalla oli se, että ei tule ostettua turhaa tavaraa kenellekään. Pelkkä kaupasta ostettu suklaarasia tai vastaava on taas niin kamalan persoonaton, ettei sekään oikein houkutellut. Nyt kun saisi vielä tarveaineet ja purkkien koristeet ostettua, niin olisi jo puolivalmis. Leipomisurakka taitaa olla edessä tulevana viikonloppuna.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Wham

Talven paras asukokonaisuus on ollut Acnen Wham neule yhdisteltynä eri tavoin. Paljon muuta neuleen hankkimisen jälkeen päälle eksynytkään, pelkään pahoin että tästä tulee jämähdysvaatteiden ykkönen:) Kun mittari näyttää -10 astetta niin Whamin kaveriksi paras vaihtoehto on tuplasukkahousut ja säärystimet, joita voi vetää tarpeen tulle ylemmäs.

Neule Acne, säärystimet H&M, kengät Red or Dead, laukku Marc by Marc Jacobs, koru Fashionology

Kaamoskapina

Kun ulkona on pimeää, niin paras tapa kapinoida vastaan on oranssi kynsilakka. Muistuttaa mukavasti kesästä. Vaihdoin jo välissä tummempaan, mutta kyllä oranssi piristää paremmin. O.P.I. Hot&spicy on ehdoton suosikki.


Olin eilen niin sekaisin, että töistä lähtiessä neljän aikaan ajattelin että kohta varmaan nousee aurinko. Tuntuu että tänä talvena pimeys ei sovi mulle ollenkaan, nukkuisin vaan kellon ympäri jos voisin. Philipsin wake-up-herätysvalokaan ei tunnu auttavan ollenkaan. Odotan joulupyhiä, jotta saa ainakin muutamana päivänä nukkua niin pitkään kuin haluttaa ilman huonoa omaatuntoa mahdollisista rästihommista:)

tiistai 14. joulukuuta 2010

Iloista ruokaa

Jos jostakin tulee hyvälle mielelle, niin hyvästä ruoasta, varsinkin näin värikkäästä. Väsättiin eilen poikaystävän kanssa iltaruoaksi aivan huumaavan tuoksuinen kana-vihannes-nuudelikeitto jossa maistui korianteri ja inkivääri.


Olen ehdottomasti ruoanlaittoihmisiä, mutta en kuitenkaan jaksa nysertää keittiössä tuntitolkulla. Nopeat ja maistuvat reseptit on meillä kovassa huudossa. Vihannesten pilkkomisessa työpäivän jälkeen on jotain mukavan rentouttavaa, saa hetken tekosyyn olla ajattelematta muuta (gradua).

maanantai 13. joulukuuta 2010

Viikonloppurentoilua

Sunnuntain ohjelma koostui tenttiinluvusta ja kaupassa käynnistä. Ostettiin kaappi täyteen herkkuja ja odotan innolla että ensi viikolla saa taas laittaa ruokaa tuoreista aineksista, viime viikot on menny pakastinta tyhjennellessä. Kaupassa käynnin jälkeen huomasin jälleen, että tarvitsemme isomman jääkaapin. Nykyinen on sellainen pakastin-jääkaappi yhdistelmä ja kun viikon ruoat on ostettu, niin hyllyt pursuilee enemmän kuin tarpeeksi. Vaivoin sain tungettua kaikki vihannekset kaappiin. Sääli vain, että isompi kaappi edellyttää isompaa asuntoa ja se ei ole nyt ihan ensimmäisenä hankintalistalla.

Viikonlopun kunniaksi päälle päätyi rentoa ja lötköä vaatetta.

Neuletakki Urban Outfitters, toppi H&M, farkut Only

perjantai 10. joulukuuta 2010

Aamun paras kaveri

Rakastan kahvia, lähes missä muodossa tahansa. Kaikki maistuu, aina perus suodatinkahvista erikoiskahveihin. Mahtavinta lomalla ollessa on isot take-away latet kaupunkeja kierrellessä.

Kotonakin erikoiskahveja tulee väännettyä aina silloin tällöin, mutta varsinkaan arkiaamuisin se ei ole mahdollista. Itse en mitenkään pääse sängystä 15 minuuttia etukäteen tämän vuoksi. Meiltä puuttuu espressokeitin, joten erikoiskahvit syntyvät mutteripannun ja Nespresson Aeroccino maidonkeittimen avulla. Kompromissiaamuina kun aikaa on hieman, mutta ei liikaa, niin hyvä aamukahvi tulee tavallisella keittimellä ja maito maidonkeittimellä.



Kyseinen maidonkeitin onkin ehkä paras keittiövälineemme koskaan, maidon keittäminen kattilassa kun on aina yhtä raivostuttavaa. Itse ainakin poltan sen aina pohjaan tai päästän kiehumaan yli ja silloin joskus kun onnistuu, niin aikaa menee aivan käsittämättömästi. Maidonkeittimellä maito tulee parissa minuutissa ja on juuri oikean lämpöistä (kuumaa, mutta juomavalmista). Keittimellä saa halutessaan myös kylmää tai kuumaa maitovaahtoa. Laite on siis vähän kuin vedenkeitin, mutta maidolle.

Luin laitteesta ensi kerran reilu vuosi sitten Hanna Jensenin ruokablogista. Laite kuulosti niin nerokkaalta, että totesin taloutemme ehdottomasti tarvitsevan sellaisen. Soittelin kaikki mahdolliset jälleenmyyjät läpi, mutta kenelläkään ei ollut laitetta valikoimissaan. Lopulta soitin suoraan Nespresson Suomen toimistoon, ja he sanoivat että laite on mahdollista ostaa toimistolta, mutta ne ovat väliaikaisesti loppuneet ja lisää tulisi joulun jälkeen. Tammikuun alussa olimme Tukholmassa ja satuimme osumaan siellä Nespresson liikkeen kohdalle, jossa laitetta oli hyllyssä. Hintaa koneelle tuli noin 70 euroa, mutta se on kyllä maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin vuoden aikana.

Tämänkin aamun gradun teko(teho) parani huomattavasti runsaan kahvikupillisen myötä.


keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Talvista

Ulkona oli tänään niin kaunista, että olisi tehnyt mieli ottaa kamera mukaan ja painella metsään. Valitettavasti päädyin istumaan koneella ja naputtelemaan gradua. Muutaman kuvan nappasin takapihalta kun kävin siellä fiilistelemässä lunta (fiilistelyt kyllä loppuu taas huomenna kun saan kaivaa auton lumihangesta töihin päästäkseni...).




Talvinen sää edellyttää talvista vaatetusta. Mukavan pehmeää, lämmintä ja kiristämätöntä. Uggit on kätevin pari kenkiä näillä säillä, niillä onnistuu lumessa tarpominen. Lisäksi rakastan sitä että sukan voi jättää kengästä pois, se tuntuu ihan minikapinalta talvea vastaan!


Neulemekko H&M, kengät UGG

Illaksi pitäisi lähteä keskustaan, pidetään sormia ristissä että julkinen liikenne toimii. Onneksi tänään ei kai pitäisi sataa lunta, itsenäisyyspäivänä sai kyllä taistella bussipysäkille päästäkseen.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Kenkähetkiä

Nelliina kirjoitteli ennen kesää elämänsä kengistä, ja sen innoittamana oli aivan pakko miettiä omiani. Jostain syystä teksti oli kuitenkin jäänyt roikkumaan luonnokseksi. Mutta tässä se nyt on.


Kuten niin monet muutkin naiset, itsekin rakastan kenkiä! Omistan (poikaystävän mielestä) aivan liian monta paria. (Oikeasti en kuitenkaan tarpeeksi montaa.) Ironia tulee kuitenkin vastaan siinä, että käytän säännöllisesti noin kolmea paria. Ongelman muodostaa se etten asu keskustassa ja matkalla sinne joudun ensin rämpimään kohtalaisen matkan junalle, joten liian helposti jalkaan osuu mukavat kengät ihanien sijaan. Ja oikeastaan kyse ei ole edes mukavuudenhalusta, vaan lähinnä siitä mitä pahat soratiet ja nurmikot tekevät koroille! Jos voisin valita, korkokenkäni liikuskelisivat vain sisätiloissa:) Tällä hetkellä myös jäiset kadut ovat haasteellisia, sillä ajattelin pysyä tämän talven pystyssä.


Suuressa kenkärakkaudessani olen vuosien varrella myös päätynyt ostamaan kenkiä, jotka ovat olleet väärää kokoa, mutta ah niin ihania. Tietenkin olen jonkin ajan päästä joutunut toteamaan, että kengät ovat mahdottomat jalassa. Tästä olen kuitenkin vuosien varrella ottanut onneksi opikseni ja virheitä sattuu enää harvoin.

Myös totaalisen epäkäytännöllisiä pareja on tullut vuosien varrella haalittua. Yksi kaikkein älyttömimmistä lempipareistani on mahtava puinen kiilakorkopari iloisen keltaisilla silkkinauhoilla, jotka sidotaan nilkan ympärille. Liukkaat silkkinauhat eivät kuitenkaan mitenkään auta kenkiä pysymään jalassa. Ja ne eivät pysykään. Mutta niitä voi aina ihailla ja silitellä.


Lempimerkkejäni taitaa olla Vagabond, jonka kengät sopivat jalkaani lestiltään aina lähes poikkeuksetta. Useampi pari on tullut kulutettua täysin puhki, ja luopuminen on ollut aina tuskaa. Missyja olen säästellyt niin kovin, etten edes uskalla käyttää niitä aina kun haluaisin (tiedän, ei mitään järkeä). Kiilapohjan nahka on niin herkkää ja kärsii epätasaisesta kävelyalustasta, kuten hiekkatiestä. Toisaalta kaapissa niistä on hankala nauttia.

Mutta palataan niihin pysäyttäviin kenkähetkiin ja parhaisiin kenkämuistoihin, ennen kuin kadotan koko jutun punaisen langan.

1. Ensimmäinen oli kaiketi alkusysäys suurelle kenkärakkaudelleni. Ennen sitä en edes omistanut järjetöntä määrää kenkiä, kunhan nyt muutamat peruskengät. Kenkien ostaminen oli valitettavan usein käytännön sanelemaa ja hieman rasittavaa. Kaikki kuitenkin muuttui tuona tammikuun perjantaina kohta kuusi vuotta sitten. Olin Sveitsissä viimeistä päivää viikon reissusta ja loputtoman ihastunut poikaan jonka olin matkalla tavannut. Haikeissa tunnelmissa kiertelimme kaupungin katuja varmana siitä että tuskin enää tapaisimme. Erään kenkäkaupan ikkunassa istui suloinen pari kenkiä, joita halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan! Olin varma että ne maksaisivat maltaita, enkä voinut uskoa tuuriani kun tutkailin 25 euron hintalappua. Laitoin saman tien kengät jalkaan ja tepastelin ympäri kauppaa typerä virne naamallani. Poika mukanani käski ostaa kengät sillä häntä huvitti nähdä miten ilmeisen rakastunut olin niihin. En tiedä onko muisto kyseisestä hetkestä niin voimakas pojasta vai kengistä johtuen, mutta ehdottomasti yksi pysäyttävistä kenkähetkistä. Nykyään itse kengät ovat vähemmällä käytöllä, mutta muisto hymyilyttää vieläkin. Lisäksi kyseisestä parista alkaen kenkäkokoelma alkoi kasvaa hurjaa vauhtia.


2. Lapsena omistin vaaleanpunaiset mokkasiinit, joiden pohjassa oli palapelikuvio. Olin ehkä kahdeksan. Ne olivat niin hienot ja aivan ihanat jalassa. Käytin ne aivan puhki ja meni lähes vuosi ennen kuin annoin äitini heittää pois kengät, joista oli tuskin mitään jäljellä. Hetki oli traaginen ja olin varma, etten enää ikinä tule omistamaan yhtä ihania kenkiä.

3. Ensimmäiset korkoni olivat Sketchersin "lenkkarikorot". Periaatteessa siis Sketchersin lenkkarit, mutta pienellä korolla. Tunsin itseni todella cooliksi niissä. Olin kai 12 omistaessani kyseiset kengät. Jännä juttu on se, että muistan kyllä niiden ostohetken, sen miltä myymälässä näytti ja sen että käytin niitä aikanaan jatkuvasti, mutta minulla ei ole pienintäkään hajua siitä, mitä niille sittemmin tapahtui…

4. Viimeisin hetki on keväältä 2009 New Yorkista. Viikko oli kulunut lähinnä shoppailun merkeissä, mutta kenkäpuolella käteen oli jäänyt ainoastaan kahdet Converset ja yhdet perus Uggsit. Mukavaa ja käytännöllistä, mutta ei kovin sykähdyttävää. Viimeisen päivän aamuna ennen lennolle lähtöä tein kuitenkin kohtalokkaan virheen ja ajattelin, että jos nyt ihan vain käyn katsomassa unelmakenkiäni S.A.K.S:illa, kun kerran New Yorkissa ollaan. Nousin poikaystäväni kanssa ylimpään kerrokseen jossa kaikki luksuskengät asuivat. Silmissäni kuitenkin kiiltelivät vain yhdet, mustat perus Louboutinit! Ihan piruuttani päätin sovittaa kenkiä ja sillä hetkellä kun laitoin ne jalkaani, tiesin että se oli menoa. Kengät olivat täydelliset ja olin haaveillut niistä jo hyvän aikaa. Kuulin luottokorttini kyllä itkevän lompakossani, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä. Ainoa pelastus olisi ollut jos poikaystäväni olisi raahannut minut osastolta, mutta ei! Hän käski minun karmivasta hinnasta huolimatta hankkia ne. Hän nimittäin näki miten ilmeisen rakastunut olin kenkiin. Eipä tiennyt vuosia sitten Sveitsissä mihin soppaan lusikkansa pisti :) Nykyisin käymme jatkuvaa väittelyä siitä, että kenkäni vievät liikaa tilaa (Mikä ei muuten todellakaan ole totta ja vaikka olisikin, niin naisella on oikeus kenkiinsä.)



Louboutinit ovat muuten aivan uskomattoman hyvät jalassa. Sääli vaan että näin talviaikaan nekin joutuvat lähinnä lymyämään kaapissa.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Joululahjatoiveita

Vaikka ostaminen onkin pannassa, niin katsoa saa silti… Yksi suuria paheitani on verkkokauppa net-a-porter, jossa on liikaa kaikkea ihanaa. Kokosin alle muutaman vaatteen ja asusteen, joita mielellään otetaan vastaan vaikka joululahjoina…

Acnen kengät, MBMJ lompakko, Stella McCartneyn neule ja mekko, DKNY neulemekko.
Kuvat net-a-porter.