Olen varmaan joskus aiemminkin täällä blogin puolella tuumannut, että jos asuinkumppanini on elämäni mies, niin toinen on Jamie Oliver. Don't get me wrong, en ole pihkassa herraan itseensä (siis Jamieen, asuinkumppaniin kylläkin), mutta senkin edestä hänen ruokiinsa ja ruoanlaittofilosofiaansa (tässä kohtaa siis Jamien). Jamie tulee aina apuun, kun ideat ovat lopussa mutta pöperöä pitäisi pöytään saada. Jamie jaksaa myös aina yllättää, erikoisimmankin kuuloiset reseptit onnistuvat yleensä täydellisesti ja uudet ihanat makuelämykset odottavat kokeilijaa.
Viime viikonlopun yllättäjä oli raparperipossu. Olin poiminut kevään ensimmäiset raparperit takapihalta viinimarjapensaan alta, mutta piirakka ei jaksanut houkuttaa. Pääsin possureseptin jäljille oikeastaan Hannan blogin kautta, jossa Hanna peräänkuulutti hyviä raparperireseptejä. Hannele oli jättänyt kommenttiboksiin vinkin Jamien salvia-raparperipossusta. Kipaisin kirjahyllylle ja löysin reseptin kirjasta. Sattui muuten sopivasti, sillä jaakaapissa oli parmankinkkua ja pakkasessa possun sisäfile.
Huhmareella oli hommia valkosipulin ja salvian kanssa, kokilla nuijiessa.
Raparperi pääsi lymyämään possun alle ja salviat päälle. Kokki sai lasin viiniä.
Lopputulos oli mitä mainioin ja ennakkoluuloista huolimatta possun ja raparperin liitto oli täydellinen. Raparperi antoi mukavan kirpakkaa makua miedolle lihalle. Nesteessä dippailtiin paistettuja perunoita ja kokkia kiiteltiin.
Viimeviikolla ruokia kuvaillessani sain idean alkaa verrata omia räpellyksiäni kirjan alkuperäiseen kuvaan. Ajattelin jatkossa julkaista niitä täällä teidänkin iloksenne. En todellakaan ole mestariruoanlaittaja, mutta rakastan hyvää ruokaa ja laitan sitä sydämellä.
Vai mitäs sanotte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti