Hyvää uutta vuotta 2011!!

Terveiset täältä Englannista, sijaintina on tällä hetkellä Sheffield jossa olemme poikaystävän perhettä tapaamassa. Olimme tosiaan muutaman päivän myös Lontoossa ennen tänne saapumista. Tarkoituksena oli laittaa kuvia sieltä tänne, mutta kädet olivat koko ajan niin täynnä ostoskasseja, että kuvien ottaminen unohtui. Alennusmyynnit Lontoossa olivat aivan mahtavat, ei todellakaan mikään -20%, vaan vähintaan puolet hinnoista pois. Tein joitakin aivan mahtavia löytöjä, joiden tiimoilta palailen loppuviikosta kunhan kotiudun. (Joudun ehkä fiilistelemään myös joululahjoja blogissa silloin, kun ei jouluhulinoissa ennen lähtöä ehtinyt.)  Sen verran voin jo nyt paljastaa, että alennusmyynneistä löytyi muun muassa ihana ja kauan himoittu Stella McCartneyn neule ja muitakin kivoja juttuja...

Tänään juhlitaan uuttavuotta rennoissa merkeissä, suunnitelmat ovat vielä lähes kokonaan auki. Mennään siis täysin fiilispohjalta.

Ihanaa uutta vuotta 2011!

London calling

Blogi hiljenee hetkellisesti, suuntaan illalla kohti Englantia reiluksi viikoksi. Palailen matkakuulumisten kanssa myöhemmin.

Mukavaa vuodenvaihdetta!

Baileys-konvehdit

Baileys konvehtien reseptiä toivottiin kovasti ja tässä se nyt tulee. En uskaltanut laittaa reseptiä tänne ennen kun se oli testattu, mutta nyt voin lämpimästi suositella, konvehdit onnistuivat aivan yli odotusten! Myös maku oli loistava. Harjoittelemista on ainoastaan kuorruttamisessa, jotta konvehdit olisivat hieman edustuskelpoisempia… Toisaalta näissä näkyi ihanasti oma kädenjälki. Mutta sitä reseptiä;

Konvehteihin tarvitset 1dl kermaa, 1dl Baileys-likööriä, 300g tummaa suklaata (kannattaa käyttää sellaista, jossa kaakaopitoisuus vähintään 65%) ja 200g valkosuklaata kuorrutukseen (joka tietenkin jäi pois kuvasta). 

Kiehauta kerma ja Baileys kattilassa. Rouhi suklaa ja lisää se kattilaan. Ota pois levyltä ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen kuivaa huoneenlämmössä 6 tuntia (Itse laitoin lopuksi vielä ulos noin 30 minuutiksi, jotta myös viilenee kunnolla).

Pyörittele seoksesta käsin palleroita ja anna kuivahtaa vielä noin kaksi tuntia.

Sulata vesihauteessa 200g valkosuklaata, kasta konvehdit hammastikun avulla valkosuklaaseen ja laita jähmettymään viileään. Huomasin että kuuma valkosuklaa hieman sulatti palleroiden pintaa ja pinnasta tuli marmorinen. Lisäsin efektiä vielä hammastikun avulla pyörittelemällä sitä konvehdin pinnassa. Kuorrutin osan myös tummalla suklaalla ja osaa pyöritelin mantelirouheessa kastamisen jälkeen jotta sain konvehdeista vähän erinäköisiä.

Konvehdit säilyvät huoneenlämmössä pari viikkoa, mutta itse suosittelen viileässä säilyttämistä. Toivottavasti reseptistä on iloa! 

Jouluista

Viimeisetkin joululahjat paketoituna. Kohta joulurauhan julistuksen katselu, sitten joulusauna ja lähtö vanhemmille joulupöytään. Kuten jo aiemmissa postauksissa mainitsin, tänä vuonna tehtiin lähes kaikki joululahjat itse. Lahjoiksi annetaan joulumysliä, karamellisoituja manteleita, suklaisia parapähkinöitä, Baileys- ja suklaakonvehteja. Konvehdit onnistuivat ihan yli odotusten, niistä tuli mahtavia. Melkein harmittaa ettei niitä tullut tarpeeksi kaikille lahjansaajille. Osan kohdalla sattui vielä niin, että kuorrutesuklaa temperoitui ihan itsestään (en tiedä onko oikeasti edes mahdollista, mutta kuitenkin siitä tuli kiiltävää ja ”napsahtavaa”) sulatteluvaiheen aikana.

Ihanaa joulua kaikille!

Myöhäinen jouluvalmistelujen aloitus

Tänään oli vihdoin aikaa aloittaa jouluvalmistelut, kun työt ja viimeinen tentti ovat ohi. Tiedetään, auttamattoman myöhässä ollaan. Illalla pitäisi iskeä vielä kauppaan ja se vasta pelottaa. Ryysis on varmaan aivan järkyttävä. Nyt on kuitenkin jouluinen olo, keittiöstä leijailee inkiväärin ja kanelin tuoksu, lahjamysli paahtuu uunissa. Samalla oli aikaa päivitellä uutta kalenteria (ehdoton loppuvuoden rituaali, kaikki tärkeät tiedot siirtyvät uuteen) ja kaivaa esiin loppuja jouluherkkureseptejä.

Pinkki on mun värivalinta ensi vuodelle (siis kalenterin, ei todellakaan pukeutumisen suhteen), piristää aina kun ton kaivaa laukusta.

Kotikokin kootut ohjeet kirjaan on keräilty parhaat respetit. En voinut jättää ostamatta kun viime kesänä törmäsin ihanan retrohenkiseen, itse täytettävään keittokirjaan kirjakaupassa. Lisäksi olen huomannut että oikeasti kannattaa laittaa ne parhaat reseptit talteen yhteen tiettyyn paikkaan. Olen sellainen reseptihamsteri, että sitten kun niitä lemppareita kaipaa, ei niitä löydy lehtileikkelepinosta mitenkään.

Mahdollisesti...

...viimeinen tentti koskaan takana (olettaen etten saa päähäni tehdä lisää tutkintoja, mutta epäilen vahvasti)! Siis jos se menee läpi. Totesin kauhukseni viime viikolla, että vanhasta poiketen tentissä olikin tänä vuonna kaksi kirjaa, enkä saanut toista enää mistään käsiini. Mikä ihme tuuri sekin taas oli, että kurssi on ollut jo vuosia ihan sama ja nyt sitä sitten muutetaan. Tuloksia odotellessa siis.

kuva

Koska luku-urakka on kuitenkin ainakin toistaiseksi takana, niin palkitsin itseäni viinillä ja juustoilla, jotka ehdin tottakai tuhota ennen kuin muistin ottaa yhtäkään kuvaa niistä :) Loppuviikko meneekin sitten juostessa paniikissa paikasta toiseen jouluvalmistelujen tiimoilta. Meidän itsetekemien lahjojenkin tekeminen näyttää menevän aatonaattoon, joten se on sitten onnistuttava kerralla. Mutta onneksi viikon lopussa odottaa se joulu ja silloin saa vaan löhötä. Ja joulun jälkeen pääsee shoppailemaan Lontooseen, kunhan lentokentät siellä päässä pysyvät auki.

Ihanat kiharat

Olin jossain vaiheessa päättänyt, että en osaa enää tehdä kiharoita ghd:llä. Hallitsin homman alkuun ja sitten en mielestäni enää. Kiharat oli jotenkin ihan reppanoita. En ymmärrä mistä asia mukamas kiikasti, sillä osaanpas! Parasta on se, että ghd:lla tehdyt kiharat kestää nukkumisenkin ja tekemiseen ei mene kuin 10 minuuttia. Lisäksi kihara tukka on nyt kylmällä huomattavasti vähemmän sähköinen kuin suoraksi jätetty eikä leijaile ympäri huonetta heti kun pipon ottaa päästä.

Ennen ghd:ta omistin Babylissin suoristusraudan, josta ei ollut mihinkään. Ostin sen kun ajattelin että eihän niissä raudoissa nyt ihan hirveästi eroja voi olla. Olihan niissä. Nykyään minä ja ghd ollaan erottamattomat. (Luin kauhulla Jennin ghd:n poksahtamisesta Yummy-blogista, nyt kuuntelen omaani ihan vainoharhaisena.)  Käytän suoristusrautaa pääasiassa hiusten kihartamiseen, harvemmin tulee suoristettua. (Oma tukka on melko suora jo itsessäänkin, joten ehkä voisi ennemmin puhua silottamisesta.) Kiharoiden tekoon laite on ihan voittaja.

Lounastauolla

Lukujen välissä lounaaksi pasta Arrabiataa ja uusimman Olivian selailua. Sen jälkeen ohjelmassa lisää artikkelien lukemista. Illalla on onneksi tiedossa glögeilyä hyvässä seurassa, voi hetkeksi unohtaa koulujutut.

Kävin eilen IKEAssa hakemassa purkkeja ja purnukoita. Pelkäsin kamalaa jouluryysistä, mutta paikka oli lähes tyhjä! Ihana yllätys huomioden että olin koko päivän nähnyt mielessäni kauhukuvia ihmismassoista.

Päätettiin tänä vuonna tehdä suurin osa joululahjoista itse ja listalla on kaikkea karamellisoiduista manteleista Baileys-konvehteihin ja itsetehtyyn mysliin, jotka sitten purkitetaan sukulaisille. Idean taustalla oli se, että ei tule ostettua turhaa tavaraa kenellekään. Pelkkä kaupasta ostettu suklaarasia tai vastaava on taas niin kamalan persoonaton, ettei sekään oikein houkutellut. Nyt kun saisi vielä tarveaineet ja purkkien koristeet ostettua, niin olisi jo puolivalmis. Leipomisurakka taitaa olla edessä tulevana viikonloppuna.

Wham

Talven paras asukokonaisuus on ollut Acnen Wham neule yhdisteltynä eri tavoin. Paljon muuta neuleen hankkimisen jälkeen päälle eksynytkään, pelkään pahoin että tästä tulee jämähdysvaatteiden ykkönen:) Kun mittari näyttää -10 astetta niin Whamin kaveriksi paras vaihtoehto on tuplasukkahousut ja säärystimet, joita voi vetää tarpeen tulle ylemmäs.

Neule Acne, säärystimet H&M, kengät Red or Dead, laukku Marc by Marc Jacobs, koru Fashionology

Kaamoskapina

Kun ulkona on pimeää, niin paras tapa kapinoida vastaan on oranssi kynsilakka. Muistuttaa mukavasti kesästä. Vaihdoin jo välissä tummempaan, mutta kyllä oranssi piristää paremmin. O.P.I. Hot&spicy on ehdoton suosikki.

Olin eilen niin sekaisin, että töistä lähtiessä neljän aikaan ajattelin että kohta varmaan nousee aurinko. Tuntuu että tänä talvena pimeys ei sovi mulle ollenkaan, nukkuisin vaan kellon ympäri jos voisin. Philipsin wake-up-herätysvalokaan ei tunnu auttavan ollenkaan. Odotan joulupyhiä, jotta saa ainakin muutamana päivänä nukkua niin pitkään kuin haluttaa ilman huonoa omaatuntoa mahdollisista rästihommista:)

Iloista ruokaa

Jos jostakin tulee hyvälle mielelle, niin hyvästä ruoasta, varsinkin näin värikkäästä. Väsättiin eilen poikaystävän kanssa iltaruoaksi aivan huumaavan tuoksuinen kana-vihannes-nuudelikeitto jossa maistui korianteri ja inkivääri.

Olen ehdottomasti ruoanlaittoihmisiä, mutta en kuitenkaan jaksa nysertää keittiössä tuntitolkulla. Nopeat ja maistuvat reseptit on meillä kovassa huudossa. Vihannesten pilkkomisessa työpäivän jälkeen on jotain mukavan rentouttavaa, saa hetken tekosyyn olla ajattelematta muuta (gradua).

Viikonloppurentoilua

Sunnuntain ohjelma koostui tenttiinluvusta ja kaupassa käynnistä. Ostettiin kaappi täyteen herkkuja ja odotan innolla että ensi viikolla saa taas laittaa ruokaa tuoreista aineksista, viime viikot on menny pakastinta tyhjennellessä. Kaupassa käynnin jälkeen huomasin jälleen, että tarvitsemme isomman jääkaapin. Nykyinen on sellainen pakastin-jääkaappi yhdistelmä ja kun viikon ruoat on ostettu, niin hyllyt pursuilee enemmän kuin tarpeeksi. Vaivoin sain tungettua kaikki vihannekset kaappiin. Sääli vain, että isompi kaappi edellyttää isompaa asuntoa ja se ei ole nyt ihan ensimmäisenä hankintalistalla.

Viikonlopun kunniaksi päälle päätyi rentoa ja lötköä vaatetta.

Neuletakki Urban Outfitters, toppi H&M, farkut Only

Aamun paras kaveri

Rakastan kahvia, lähes missä muodossa tahansa. Kaikki maistuu, aina perus suodatinkahvista erikoiskahveihin. Mahtavinta lomalla ollessa on isot take-away latet kaupunkeja kierrellessä.

Kotonakin erikoiskahveja tulee väännettyä aina silloin tällöin, mutta varsinkaan arkiaamuisin se ei ole mahdollista. Itse en mitenkään pääse sängystä 15 minuuttia etukäteen tämän vuoksi. Meiltä puuttuu espressokeitin, joten erikoiskahvit syntyvät mutteripannun ja Nespresson Aeroccino maidonkeittimen avulla. Kompromissiaamuina kun aikaa on hieman, mutta ei liikaa, niin hyvä aamukahvi tulee tavallisella keittimellä ja maito maidonkeittimellä.

Kyseinen maidonkeitin onkin ehkä paras keittiövälineemme koskaan, maidon keittäminen kattilassa kun on aina yhtä raivostuttavaa. Itse ainakin poltan sen aina pohjaan tai päästän kiehumaan yli ja silloin joskus kun onnistuu, niin aikaa menee aivan käsittämättömästi. Maidonkeittimellä maito tulee parissa minuutissa ja on juuri oikean lämpöistä (kuumaa, mutta juomavalmista). Keittimellä saa halutessaan myös kylmää tai kuumaa maitovaahtoa. Laite on siis vähän kuin vedenkeitin, mutta maidolle.

Luin laitteesta ensi kerran reilu vuosi sitten Hanna Jensenin ruokablogista. Laite kuulosti niin nerokkaalta, että totesin taloutemme ehdottomasti tarvitsevan sellaisen. Soittelin kaikki mahdolliset jälleenmyyjät läpi, mutta kenelläkään ei ollut laitetta valikoimissaan. Lopulta soitin suoraan Nespresson Suomen toimistoon, ja he sanoivat että laite on mahdollista ostaa toimistolta, mutta ne ovat väliaikaisesti loppuneet ja lisää tulisi joulun jälkeen. Tammikuun alussa olimme Tukholmassa ja satuimme osumaan siellä Nespresson liikkeen kohdalle, jossa laitetta oli hyllyssä. Hintaa koneelle tuli noin 70 euroa, mutta se on kyllä maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin vuoden aikana.

Tämänkin aamun gradun teko(teho) parani huomattavasti runsaan kahvikupillisen myötä.

Talvista

Ulkona oli tänään niin kaunista, että olisi tehnyt mieli ottaa kamera mukaan ja painella metsään. Valitettavasti päädyin istumaan koneella ja naputtelemaan gradua. Muutaman kuvan nappasin takapihalta kun kävin siellä fiilistelemässä lunta (fiilistelyt kyllä loppuu taas huomenna kun saan kaivaa auton lumihangesta töihin päästäkseni...).

Talvinen sää edellyttää talvista vaatetusta. Mukavan pehmeää, lämmintä ja kiristämätöntä. Uggit on kätevin pari kenkiä näillä säillä, niillä onnistuu lumessa tarpominen. Lisäksi rakastan sitä että sukan voi jättää kengästä pois, se tuntuu ihan minikapinalta talvea vastaan!

Neulemekko H&M, kengät UGG

Illaksi pitäisi lähteä keskustaan, pidetään sormia ristissä että julkinen liikenne toimii. Onneksi tänään ei kai pitäisi sataa lunta, itsenäisyyspäivänä sai kyllä taistella bussipysäkille päästäkseen.

Kenkähetkiä

Nelliina kirjoitteli ennen kesää elämänsä kengistä, ja sen innoittamana oli aivan pakko miettiä omiani. Jostain syystä teksti oli kuitenkin jäänyt roikkumaan luonnokseksi. Mutta tässä se nyt on.

Kuten niin monet muutkin naiset, itsekin rakastan kenkiä! Omistan (poikaystävän mielestä) aivan liian monta paria. (Oikeasti en kuitenkaan tarpeeksi montaa.) Ironia tulee kuitenkin vastaan siinä, että käytän säännöllisesti noin kolmea paria. Ongelman muodostaa se etten asu keskustassa ja matkalla sinne joudun ensin rämpimään kohtalaisen matkan junalle, joten liian helposti jalkaan osuu mukavat kengät ihanien sijaan. Ja oikeastaan kyse ei ole edes mukavuudenhalusta, vaan lähinnä siitä mitä pahat soratiet ja nurmikot tekevät koroille! Jos voisin valita, korkokenkäni liikuskelisivat vain sisätiloissa:) Tällä hetkellä myös jäiset kadut ovat haasteellisia, sillä ajattelin pysyä tämän talven pystyssä.

Suuressa kenkärakkaudessani olen vuosien varrella myös päätynyt ostamaan kenkiä, jotka ovat olleet väärää kokoa, mutta ah niin ihania. Tietenkin olen jonkin ajan päästä joutunut toteamaan, että kengät ovat mahdottomat jalassa. Tästä olen kuitenkin vuosien varrella ottanut onneksi opikseni ja virheitä sattuu enää harvoin.

Myös totaalisen epäkäytännöllisiä pareja on tullut vuosien varrella haalittua. Yksi kaikkein älyttömimmistä lempipareistani on mahtava puinen kiilakorkopari iloisen keltaisilla silkkinauhoilla, jotka sidotaan nilkan ympärille. Liukkaat silkkinauhat eivät kuitenkaan mitenkään auta kenkiä pysymään jalassa. Ja ne eivät pysykään. Mutta niitä voi aina ihailla ja silitellä.

Lempimerkkejäni taitaa olla Vagabond, jonka kengät sopivat jalkaani lestiltään aina lähes poikkeuksetta. Useampi pari on tullut kulutettua täysin puhki, ja luopuminen on ollut aina tuskaa. Missyja olen säästellyt niin kovin, etten edes uskalla käyttää niitä aina kun haluaisin (tiedän, ei mitään järkeä). Kiilapohjan nahka on niin herkkää ja kärsii epätasaisesta kävelyalustasta, kuten hiekkatiestä. Toisaalta kaapissa niistä on hankala nauttia.

Mutta palataan niihin pysäyttäviin kenkähetkiin ja parhaisiin kenkämuistoihin, ennen kuin kadotan koko jutun punaisen langan.

1. Ensimmäinen oli kaiketi alkusysäys suurelle kenkärakkaudelleni. Ennen sitä en edes omistanut järjetöntä määrää kenkiä, kunhan nyt muutamat peruskengät. Kenkien ostaminen oli valitettavan usein käytännön sanelemaa ja hieman rasittavaa. Kaikki kuitenkin muuttui tuona tammikuun perjantaina kohta kuusi vuotta sitten. Olin Sveitsissä viimeistä päivää viikon reissusta ja loputtoman ihastunut poikaan jonka olin matkalla tavannut. Haikeissa tunnelmissa kiertelimme kaupungin katuja varmana siitä että tuskin enää tapaisimme. Erään kenkäkaupan ikkunassa istui suloinen pari kenkiä, joita halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan! Olin varma että ne maksaisivat maltaita, enkä voinut uskoa tuuriani kun tutkailin 25 euron hintalappua. Laitoin saman tien kengät jalkaan ja tepastelin ympäri kauppaa typerä virne naamallani. Poika mukanani käski ostaa kengät sillä häntä huvitti nähdä miten ilmeisen rakastunut olin niihin. En tiedä onko muisto kyseisestä hetkestä niin voimakas pojasta vai kengistä johtuen, mutta ehdottomasti yksi pysäyttävistä kenkähetkistä. Nykyään itse kengät ovat vähemmällä käytöllä, mutta muisto hymyilyttää vieläkin. Lisäksi kyseisestä parista alkaen kenkäkokoelma alkoi kasvaa hurjaa vauhtia.

2. Lapsena omistin vaaleanpunaiset mokkasiinit, joiden pohjassa oli palapelikuvio. Olin ehkä kahdeksan. Ne olivat niin hienot ja aivan ihanat jalassa. Käytin ne aivan puhki ja meni lähes vuosi ennen kuin annoin äitini heittää pois kengät, joista oli tuskin mitään jäljellä. Hetki oli traaginen ja olin varma, etten enää ikinä tule omistamaan yhtä ihania kenkiä.

3. Ensimmäiset korkoni olivat Sketchersin "lenkkarikorot". Periaatteessa siis Sketchersin lenkkarit, mutta pienellä korolla. Tunsin itseni todella cooliksi niissä. Olin kai 12 omistaessani kyseiset kengät. Jännä juttu on se, että muistan kyllä niiden ostohetken, sen miltä myymälässä näytti ja sen että käytin niitä aikanaan jatkuvasti, mutta minulla ei ole pienintäkään hajua siitä, mitä niille sittemmin tapahtui…

4. Viimeisin hetki on keväältä 2009 New Yorkista. Viikko oli kulunut lähinnä shoppailun merkeissä, mutta kenkäpuolella käteen oli jäänyt ainoastaan kahdet Converset ja yhdet perus Uggsit. Mukavaa ja käytännöllistä, mutta ei kovin sykähdyttävää. Viimeisen päivän aamuna ennen lennolle lähtöä tein kuitenkin kohtalokkaan virheen ja ajattelin, että jos nyt ihan vain käyn katsomassa unelmakenkiäni S.A.K.S:illa, kun kerran New Yorkissa ollaan. Nousin poikaystäväni kanssa ylimpään kerrokseen jossa kaikki luksuskengät asuivat. Silmissäni kuitenkin kiiltelivät vain yhdet, mustat perus Louboutinit! Ihan piruuttani päätin sovittaa kenkiä ja sillä hetkellä kun laitoin ne jalkaani, tiesin että se oli menoa. Kengät olivat täydelliset ja olin haaveillut niistä jo hyvän aikaa. Kuulin luottokorttini kyllä itkevän lompakossani, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä. Ainoa pelastus olisi ollut jos poikaystäväni olisi raahannut minut osastolta, mutta ei! Hän käski minun karmivasta hinnasta huolimatta hankkia ne. Hän nimittäin näki miten ilmeisen rakastunut olin kenkiin. Eipä tiennyt vuosia sitten Sveitsissä mihin soppaan lusikkansa pisti :) Nykyisin käymme jatkuvaa väittelyä siitä, että kenkäni vievät liikaa tilaa (Mikä ei muuten todellakaan ole totta ja vaikka olisikin, niin naisella on oikeus kenkiinsä.)

Louboutinit ovat muuten aivan uskomattoman hyvät jalassa. Sääli vaan että näin talviaikaan nekin joutuvat lähinnä lymyämään kaapissa.

Joululahjatoiveita

Vaikka ostaminen onkin pannassa, niin katsoa saa silti… Yksi suuria paheitani on verkkokauppa net-a-porter, jossa on liikaa kaikkea ihanaa. Kokosin alle muutaman vaatteen ja asusteen, joita mielellään otetaan vastaan vaikka joululahjoina…



Acnen kengät, MBMJ lompakko, Stella McCartneyn neule ja mekko, DKNY neulemekko.
Kuvat net-a-porter.



Itsehillintää

Mulla on ihan voittajaolo, olen vastustanut H&M-alen kutsua jo sunnuntaista asti. Olen pariin kertaan jo klikkailut tavaroita ostoskoriin, mutta tyhjentänyt sen ennen kassalle siirtymistä. Ennen kuin vaatekaappi tyhjenee lisää, heräteostokset eivät ole sallittuja. Meneillään on siis jonkinlainen määrittelemätön ostoslakko. Nyt marraskuussa en tosiaan ole ostanut oikeastaan mitään, ainoat hankinnat ovat olleet Acnen Wham-neule, Fashionologyn korut ja e.l.f.-tilaus. Kaikki noistakin on ollut jo pitkään hankintalistalla. Jjaos nyt olen kiltisti hankkimatta mitään, niin voin sitten vuodenvaiheessa hyvällä omallatunnolla ostaa jotain kivaa (ja tietenkin ehdottoman harkittua ja käytännöllistä) Lontoosta, jonne lähden tapaninpäivänä.


Elf-nettikaupasta muuten sen verran, että tilasin alkuvuodesta ensimmäisen kerran kyseisen nettikaupan tuoteita ja totesin että siveltimissä on hinta-laatusuhde kohdallaan. Tilasin niitä siis muutaman lisää synttäritarjouksen innoittamana. Kaupan päälle tuli myös 32-osainen luomiväripaketti, joten värivalikoiman suhteen ei tule heti olemaan pulaa. (Koska mullahan ei tietenkään ole kaappi täynnä meikkejä ennestään...)Luomivärien laadusta en kyllä osaa sanoa vielä mitään, en ole niitä vielä testannut. Kuvamateriaalia tilauksesta alla, koko setille tuli postikuluineen hintaa noin 25e. Ei mielestäni ollenkaan paha neljästä siveltimestä ja muusta sälästä.

Edit: Hienosti muuten kuva kuvastaa otsikkoa. Tavarakasahan tosiaan edustaa loistavasti itsehillintää ...

Hovikuvaajan tarpeessa

Olen tuskaillut tänään kameran kanssa oikein antaumuksella… Paras mitä sain aikaan itselaukaisimella eilisen asusta alla. Haaremipöksyt ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa kuvassa,  mutta eiköhän tuosta jotain selvää saa. Itse pidin asusta tosi paljon ja jopa haaremihousuja vieroksuva mies kehui niitä. Mikäköhän siinä muuten on että noin yleensä kaikki tuntemani miehet vihaa haaremihousuja… :)

Haaremihousut Very by Vero Moda, t-paita T by Alexander Wang ja villatakki Gap

Alla vielä lähikuvaa koruista. Tuo Fashionologyn kaulakoru on aivan mahtava. Tilailin sieltä muutakin, laitan niistä myöhemmin tekstiä.

Kaulakoru Fashinology, sormus H&M

Rakkautta

Ah, se on vihdoin luonani. Viime tekstiin viitaten tässä yksi rakkausvaate, joka ehdottomasti tulisi mukaan matkalle.

Olen haaveillut Acnen Wham neuleesta jo vaikka kuinka pitkään ja viime viikonloppuna synttäreiden kunniaksi pidetyllä ostoskierroksella se vihdoin päätyi ostoskassiin. Se on täydellinen! Pahoittelut järkyttävästä kuvanlaadusta, talvi tuottaa haasteita.

Ikuisuusprojekti

Tarkoituksena on ollut jo jonkin aikaa hieman avata tätä blogin nimeä, mutta se on hieman jäänyt.

Oikeastaan nimi kuvastaa useampaakin asiaa (nimimerkillä miljoona hommaa ja asiaa suunnitteilla), mutta tähän blogiin nimi tuli siitä, että suurimpia ikuisuusprojekteja tuntuu oleva vaatekaappi (gradusta ei nyt puhuta mitään…). Selvennetään vähän: Mulla on vaatekaappi pullollaan vaatteita. (Kenellä ei?) Silti lähes joka aamu iskee se dilemma, ettei mikään miellytä. (Kenelle ei?) Tavoitteena on siis jo vaikka miten kauan ollut pyrkiä kohti täydellistä vaatekaappia. Se vaan on kovin hidasta ja siksi alkaa tuntua ikuisuusprojektilta. Varsinkin kun jokainen virheostos vie taas kauemmaksi tuosta haaveesta.

Ongelman ydin on se, että olen kamalan huono luopumaan mistään. Joko vaatteella on kovasti tunnearvoa, tai sitten se on jäänyt alunperinkin käyttämättä. Ensimmäisessä tapauksessa en raaski luopua rakkaasta, vaikka se ei koskaan enää eksyisikään päälle koska se on liian pieni / ei istu nykyiseen tyyliini / tms. Alunperinkin käyttämättä jääneiden vaatteiden kohdalla taas ajattelen että ”kyllä mä tätä vielä jossain pidän…”. Mutta kun en pidä.

Oma unelmavaatekaappini olisi sellainen, jossa olisi hyvin rajallinen määrä vaatteita ja ne kaikki sopisivat yhteen. Aamulla siis jokainen mahdollisesti käteen osuva vaatekappale olisi sellainen, jonka haluaisin pukea päälle milloin vaan. Ongelmaa tuottaa sekin että olen melko impulsiivinen ostaja ja saatan melko nopeasti tehdä ostopäätöksiä, jotka myöhemmin saattavat osoittautua ei niin hyviksi. Tämä taas johtuu siitä että kärsin vieläkin vähän identiteettikriisistä vaatteiden suhteen, en ole vielä (tai vieläkään) ihan onnistunut kiteyttämään itselleni sitä, että mikä on se ”oma tyylini”. Samalla tavalla kuin musiikin suhteen, olen vaatteidenkin suhteen todella kaikkiruokainen ja se johtaa väistämättä sekasotkuun vaatekaapissa.

Tottakai kaapista löytyy joitakin ehdottomia lemppareita, jotka edustavat juuri sitä mitä haluan. Mutta liikaa on myös niitä ei lemppareita. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön matkalaukkukikka: Kaappiin saisi jättää vaan ne vaatteet, jotka ottaisi mukaan reissuun pitkälle matkalle. Vaatteet jotka jäisivät kotiin, joutaisivat saman tien kierrätykseen. Mutta sitten päästään taas siihen ongelmaan, että olen surkea luopumaan mistään. Hyviä neuvoja tähän noidankehään otetaan vastaan :)

Taisin eksyä täysin aiheesta, mutta pääpointtina olikin se, että mistä blogin nimi tulee. Blogin on myös tarkoitus hieman auttaa tuon tyyli-identiteetin löytämisessä. Luulen nimittäin että jos jokin asu ei esimerkiksi ole mielestäni tarpeeksi hyvä blogissa julkaistavaksi (ja nyt ei puhuta kotiverkkareista), niin se saattaa olla vain turhaa täytettä vaatekaapissa. Katsotaan siis jos blogi veisi hieman eteenpäin ikuisuusprojektin kanssa…

Fiilistelyn kunniaksi tähän loppuun kuva asusta, joka ehdottomasti tulisi mukaan matkalaukkuun.

Villatakki Urban outfitters, toppi ja koru H&M

Eilen

Eilen aamupäivän teema oli tämä, iso kuppi kahvia ja uusin Trendi.

Trendissä oli muuten todella inspiroiva juttu rakkausvaatteista ja täydellisen vaatekaapin omistamisesta, jossa kaikkia vaatteita rakastaisi, eikä turhia olisi ollenkaan. Kirjoittelen aiheesta lisää piakkoin,  aihe nimittäin sivuaa tätä blogiakin aika reippaasti. Yksi syy aloíttamisen pohjalla kun oli se, että ajattelin tätä kautta pystyväni karsimaan vaatekaappiani parempaan malliin. Haluan eroon turhasta ja tilanteen sellaiseksi, että jokainen vastaantuleva vaatekappale olisi sellainen, että sen haluaisi pukea päälle. Palaan aiheeseen piakkoin. Päällä tänään lemppareita, joista en raivausprojektissa kyllä luovu yhdestäkään. (Kylläpä muuten toi t-paita laskeutuu nätisti...not. Well, ignore it!)

Neuletakki Mango, t-paita T by Alexander Wang, huivi ja shortsit H&M, saappaat Steven by Steve Madden.

Mistä aikaa lisää sais...

Uskomatonta... Miten voi kaksi viikkoa mennä taas ohi niin, ettei yhtäkään tekstiä ehdi kirjoittamaan? Syy on kylläkin looginen, aika meni työaisoiden kanssa säätäessä. Edessä on siis työpaikan vaihto. Blogin kannalta tämä on ihan loistava asia, sillä vanhassa duunissa oli aika tiukka toimistopukukoodi, uudessa ei. Tää siis antaa viisi uutta päivää viikossa, kun voi pukeutua juuri siten miten tahtoo!

Bloggailua piti tulla helpottamaan myös uuden ihanan koneen. Tavallista tuuria nyt sitten kuitenkin oli se, että huomasin eilen että koneen cd-asema ei toimi. Sitä ei näy koko koneella... Ellei henkilökohtainen mikrotukihenkilöni (lue: isä) saa konetta kuntoon, niin se saattaa lähteä huoltoon. ties kuinka pitkäksi aikaa. Pidän sormia ristissä, huomenna tiedän enemmän. Työpaikan vaihdon myötä luovun vanhasta työkoneestani ja pelottava ajatus siitä, että olen koneeton ensi viikon alusta pelottaa suuresti. Saa nähdä miten sitä selvitään :)

Uniform Project Vol.2

Huomasin ilokseni tänään, että Uniform Project on pyörähtänyt käyntiin uudestaan nyt kuun alussa. Kyseessä on siis Amerikkalainen projekti, jossa viime kerralla Sheena niminen tyttö pukeutui samaan mekkoon koko vuoden. Asustaa mekkoa sai miten tahansa, lisäksi se oli puettavissa monella tapaa. Projektin tavoitteena oli kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Teema muuten sopii hyvin myös meneillään olevaan Uuden Mustan Kuuden vaatteen haasteeseen.

Nyt kakkoskierroksella Lesley Arfin pukeutuu yhteen mekkoon tämän kuukauden ajan. Projektin nettisivuilla on joka päivä "Päivän asu"-kuva. Odotan mielenkiinnolla, miten eri tavoin hän tulee mekkoa käyttämään. Mekko on muuten aivan ihana graafisine leikkauksineen, voisin itsekin ottaa sen ilolla vaatekaappiini. Farkkupinta olisi myös hauskaa vaihtelua ainaiselle mustalle, jonka käyttöön itsekin syyllistyn jatkuvasti.

(kuvat lainattu projektin sivuilta)

Miksihän muuten Lesleykin näyttää noin hyvältä sukissa ja sandaaleissa, mutta jos itse yritän samaa niin lopputulos on aivan muuta...

Saako läppärilaukku maksaa läppärin verran?

Okei, nyt on se tilanne, että joudun varmaan estämään itseltäni pääsyn muun muassa Net-a-porterin nettisivuille. Siellä kun tuli vastaan seuraava ihanuus;

Niin ihana! Tossa jos jossain olis läppärilaukkuasennetta! Onneksi 260 euron hinta estää tekemästä turhan hätiköityjä päätöksiä. Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin en todellakaan edes tarvitse läppärilaukkua, sillä en juuri koskaan kanna konetta mukana. Että silleen... Mutta aina saa haaveilla ja netti-ikkunashoppailla!

Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Lisäsin muuten Bloglovinin tohon sivupalkkiin, että blogia voi seurailla halutessaan sen kautta.

Ihanat hait!

Se on ihan fakta, että syksystä ei kumppareitta selviä! Itselläni luottosaappaat on jo varmaan viisi vuotta sitten hankitut Nokian Hait. Täytyy myöntää, että jos olisin hankkimassa niitä nyt, en kyllä ottaisi tuon värisiä. Haaveilen vähän mustikansinisistä ja harmaista... Mutta koska olisi paljon muutakin hankittavaa, kuin toiset kumpparit, niin niiden ostoa on tullut lykättyä. Vähän kyllä harmittaa, etten hankkinut niitä viime Hulluilta päiviltä, kun olivat tarjouksessa. No jaa, myöhäistä itkeä kun maito on maassa. Pidemmittä puheitta siis viime viikon sadepäivän vaatetusta.

Mekko ja vyö H&M, saappaat Nokian Hait, laukku Marc by Marc Jacobs

Nyyh...

Tässä eräänä päivänä se sitten tapahtui… Asia jota olen kauhulla odottanut, johon olen osannut varautua, mutta joka silti tuntui toteutuessaan ihan kauhealta. Nimittäin lempifarkkujeni takapuolesta löytyi reikä. Kangas on lopulta kulunut puhki. Kuten sanottu, tämä ei ollut yllätys. Farkut ovat palvelleet lähes päivittäisessä käytössä joulusta 2005. Neljä vuotta on pitkä aika. Tiedän että asia pitäisi hyväksyä. Eihän mikään vaatekappale ole ikuinen.

Mutta kun ne oli täydelliset! Ja kaikki tietää että sellaisia farkkuja ei ihan helpolla kävele vastaan. Olen viime vuosien aikana ostanut lukuisia pareja, mutta yksikään ei ole vetänyt vertoja lemppareille. Niissä oli kaikkea. Täydellinen pesu, korkeahko vyötärö ja täydellinen pillilahje rypytyksineen. Uskomatonta kyllä, farkut oli H&M:stä. Ostin ne kun pillifarkut alkoivat palailla muotiin. Ajattelin ostaa vain jotkin halvat pillit, koska en ollut varma pitäisinkö niistä loppujen lopuksi enkä ollut valmis investoimaan suuria summia. Rakkaus ei roihahtanut välittömästi, mutta pikkuhiljaa farkut syrjäyttivät kaikki muut kaapissani. Pian olimme erottamattomat. Niihin saattoi aina luottaa. Ne sopivat ihan kaikkeen. Niin yläosiin kuin kenkiinkin ja jopa mekkoihin. Minkä tahansa vaatekriisin iskiessä niihin saattoi aina turvautua. En ole ollenkaan varma korvaavien löytymisestä.

(Periaatteessa) samaa mallia myydään vieläkin H&M:ssä, mutta niissäkin tyylit vaihtelevat. Omistan muutaman parin, mutta niiden lahkeensuu ei ole läheskään yhtä täydellinen. Vyötärökin on eri mallinen. Farkkuleggingsit auttavat pillilahkeenkaipuuseen, mutta ne eivät ole farkut. Eikä niitä voi pitää lyhyempien paitojen kanssa. Tästä siis alkaa operaatio "uusien luottopillien metsästys". En ole liian optimistinen. Tiedän että siihen voi mennä ikuisuus. Kuitenkin elättelen toivetta että jossain se täydellinen pari vain osuisi yllättäen vastaan (ja pian). Ehkä Leviksen uudessa Levi's Curve ID mallistossa olisi pelastus, ainakin lupailevat täydellistä istuvuutta. Pitää varmaankin käydä sovittelemassa.

Syysasu

Aion käydä viimeiseen asti taistelua syksyä vastaan, enkä suostu luopumaan farkkushortseista! Kunhan ei sada ja yläosa on tarpeeksi paksu, niin niillä pärjää vielä. Alla asua tiistailta, pidän tosta yhdistelmästä tosi paljon!

Shortsit ja neule H&M, takki Only, kengät Red or dead, kaulakoru River Island

Nyt kyllä ulos katsellessa hieman hirvittää ja pelkään joutuvani antamaan periksi yllättävänkin pian... Toisaalta syksyssä on se erittäin hyvä puoli, että pääsee käyttämään kaikkia ihania kaapissa lojuvia neuleita!

Edit: Hui kamala kun takki näyttää tuossa kuvassa muoviselta! Kyllä se silti on oikeaa nahkaa :)

Rakkauskengät

Kesäiseltä parin päivän Seattlen matkalta tarttui mukaan enemmän kenkiä kuin luvallista, yhteensä viisi paria... Mutta yhdet oli juoksukengät, eli niitä ei kyllä lasketa (eihän...?)! Laitan kaikki jossain vaiheessa varmaankin asukuvien muodossa tänne blogiin, mutta yhdet on pakko esitellä heti, sillä ne on vaan niin ihanat! Todelliset rakkauskengät!

Ah, siis aivan jumalaiset Calvin Kleinin mokkanahkaiset korkkarit platopohjalla! Ja murto-osalla Suomen hinnoista. Noita ei vaan voinut edes harkita jättävänsä kauppaan. Säät ei vaan viime viikkoina ole oikeen suosineet arkoja mokkakenkiä, mutta pidetään peukkuja vielä lähiviikkojen osalta, että noi ihanuudet pääsisivät kunnon käyttöön.

Viimeisiä viedään

Kesä on humissut ohi siivillä matkustellessa, siispä päätin että palaan blogiin taas syksymmällä kun aika tulee riittämään paremmin. Ja nyt sen pitäisi riittää. Töihinpaluu ja koulun alku kummittelevat viikon päässä, mutta ajattelin pyhittää vielä tämän viikon löhöilylle. Syksy tulee nyt olemaan myös uusi alku blogin suhteen. Keväällä kaikki aika upposi työhön ja kouluun, niin että blogin aloittaminen kunnolla vain lykkääntyi ja lykkääntyi. Mutta nyt syksystä parannan tapani :)

Alla asukuvaa tältä päivältä;

Paita Abercrombie&Fitch, shortsit H&M, vyö Primark ja laukku Marc by Marc Jacobs.

elf

Niinpäniin, blogin kirjoittelu jäi alkujaan lyhyeen työ- ja koulukiireiden painaessa päälle, mutta petrataan taas. Mitä muut edellä, niin minä näköjään perässä. Tein viime viikolla tilauksen elf-nettiputiikista, kun sitä oli useammassa blogissa hehkutettu. Hain paketin tänään postista ja tältä se näytti:





En malta odottaa että pääsen testailemaan noita. Koko setille tuli hintaa noin 45 e postikuluineen ja joukossa on läjäpäin siveltimiä ja mineraalimeikkejä. Jos laatu on kohdallaan, niin ei varmasti jää viimeiseksi tilaukseksi. Laitan kommentteja tuotteista heti kun oon ehtinyt niitä vähän testailemaan.

Kamerahuolia

Mun suuri suunnitelma tätä blogia aloitellessani oli, että vähänkö kivaa, tän myötä opin käyttämään myös kameraa. No, toivoa olisi jos muistaisin joskus ottaa sen mukaan töihin, jossa luulen saavani päivänvalon kannalta parhaat kuvat. Aamulla kotona aika ei riitä mitenkään ja taas töistä tullessa oon kiskaissut kotivaatteet päälle ennen kuin muistan ottaa kuvat. Esittele siinä sitten päivän asuja! Tai jos vaan kertoisin että tänään mulla oli päällä h&m:n musta trikoomekko, lilat sukkikset, mustat biker buutsit ja läjä hopeakoruja kaulassa. Voitte varmaan kuvitella :) Ok, myönnetää että mun on otettava kamera käyttöön.

Osamotiivina tämän blogin pitämisessähän mulla on myös haastaa itseni käyttämään kaikkia niitä kaappiin hamstrattuja vaatteita ja samalla myös ymmärtämään, mistä en oikeasti tykkääkään kovin paljon ja mistä voisin luopua. Totuus on nimittäin se, että mulla ei enää vaatteet mahdu kaappiin. Ja kuten arvata saattaa, käytän noin kymmentä prosenttia sieltä löytyvistä vaatteista. En kuitenkaan vaan jotenkin osaa luopua turhasta, ainakaan ihan helpolla. Aina takaraivossa on se ”no kyllä mä tätä vielä joskus pidän” -ajatus. Totuus kuitenkin useimpien kohdalla on, että en pidä.

No, mutta takaisin pääpointtiin, eli siihen kameraongelmaan. Pitää varmaan laittaa post it -lappu oveen jotta muistan tulevaisuudessa. (Koska täysin mahdoton ajatus olisi tietenkin nyt hakea se kamera ja laittaa valmiiksi laukkuun.) Toisaalta huomenna taas on niin kylmä päivä tulossa, että päälle päätyy mitä varmimmin farkut ja joku neule, missä ei ole taas mitään nähtävää.

Pancake day!

(kuva lainattu)

Eli laskiaistiistai englantilaisittain. Siellä ei tunneta laskiaispullia, vaan syödään lettuja sitruunamehulla ja sokerilla laskiaisena. Mä huijasin eilen ja nautin molemmista, niin suomalaisesta kuin englantilaisestakin versioista. Söin nimittäin jo töissä laskiaispullia ja sitten paistettiin poikaystävän kanssa lettuja iltaruoaksi (huomatkaa mun terveellinen ruokavalio…). Söin kyllä itse ne letut ihan perinteiseen tapaan hillolla ja kermavaahdolla, en ole vielä ihan varma mun suhtautumisesta siihen sitruunamehuvaihtoehtoon. Periaatteessa ne on ihan hyviä, mutta jotenkin tuntuu ettei niissä ole ollenkaan täytettä! Eli ilta meni mukavissa mässäilyn merkeissä, eikä suinkaan kouluhommien parissa kuten oli tarkoitus. Ironista kyllä, mulla on koulustakin tehtävänä kirjoittaa yks blogikirjoitus, mutta kummasti tää vaan nappasi enemmän kuin se.

Ensimmäistä kehiin

Jostain se on aloitettava. Ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Bloggaaminen on pyörinyt päässä jo reilun vuoden, mutta blogin perustaminen on aina jäänyt koulun, töiden, tms. vuoksi. Nyt kuitenkin koen, että se voisi tarjota oikeastaan melko mukavaa vastapainoa edellä mainituille, joten tässä sitä ollaan.

Mitäköhän sitä sitten pitäisi itsestään kertoa? Olen 25-vuotias helsinkiläinen opiskelija. Siinä ehkä näin alkuun olennaisin. Luulen että tämän blogin myötä opitte tuntemaan mua paremmin kuin jos nyt yrittäisin vääntää tähän listaa lemppariasioistani.

Miksi sitten aloitan blogin? Kuten jo edellä mainittu, uskon että se voisi olla mukavaa vaihtelua kouluhommiin ja töihin. Eiköhän tätä kautta pääse toteuttamaan itseään vähän tavallisesta poikkeavalla tavalla. Millainen blogi tästä sitten tulee? No, se varmaan selviää ajan kanssa, mutta jos jotain on määriteltävä, niin eiköhän se ole ns. muoti/tyyli/lifestyle -blogi. En kuitenkaan ole kovin hulluna noihin määritelmiin ja tulenkin varmaan aika pitkälle kirjoittelemaan siitä, mikä kiinnostaa ja mitä päähän pälkähtää. Pääosissa varmaankin tulee olemaan muoti, sisustus ja ruoka. Olen varsinkin jälkimmäisen suuri fani:) Mutta ei määritellä liikaa, vaan annetaan ajan näyttää millaiseksi blogi muovautuu.

Tästä se nyt alkaa, tervetuloa mukaan!