Erilaista raparperiherkkua

Olen varmaan joskus aiemminkin täällä blogin puolella tuumannut, että jos asuinkumppanini on elämäni mies, niin toinen on Jamie Oliver. Don't get me wrong, en ole pihkassa herraan  itseensä (siis Jamieen, asuinkumppaniin kylläkin), mutta senkin edestä hänen ruokiinsa ja ruoanlaittofilosofiaansa (tässä kohtaa siis Jamien). Jamie tulee aina apuun, kun ideat ovat lopussa mutta pöperöä pitäisi pöytään saada. Jamie jaksaa myös aina yllättää, erikoisimmankin kuuloiset reseptit onnistuvat yleensä täydellisesti ja uudet ihanat makuelämykset odottavat kokeilijaa.

Viime viikonlopun yllättäjä oli raparperipossu. Olin poiminut kevään ensimmäiset raparperit takapihalta viinimarjapensaan alta, mutta piirakka ei jaksanut houkuttaa. Pääsin possureseptin jäljille oikeastaan Hannan blogin kautta, jossa Hanna peräänkuulutti hyviä raparperireseptejä. Hannele oli jättänyt kommenttiboksiin vinkin Jamien salvia-raparperipossusta. Kipaisin kirjahyllylle ja löysin reseptin kirjasta. Sattui muuten sopivasti, sillä jaakaapissa oli parmankinkkua ja pakkasessa possun sisäfile.

Huhmareella oli hommia valkosipulin ja salvian kanssa, kokilla nuijiessa.

Raparperi pääsi lymyämään possun alle ja salviat päälle. Kokki sai lasin viiniä.

Lopputulos oli mitä mainioin ja ennakkoluuloista huolimatta possun ja raparperin liitto oli täydellinen. Raparperi antoi mukavan kirpakkaa makua miedolle lihalle. Nesteessä dippailtiin paistettuja perunoita ja kokkia kiiteltiin.

Viimeviikolla ruokia kuvaillessani sain idean alkaa verrata omia räpellyksiäni kirjan alkuperäiseen kuvaan. Ajattelin jatkossa julkaista niitä täällä teidänkin iloksenne. En todellakaan ole mestariruoanlaittaja, mutta rakastan hyvää ruokaa ja laitan sitä sydämellä.

 

Tämän annoksen kohdalla meillä oli raparperia huomattavasti mallikuvaa vähemmän, muuten oltiin melko lähellä visuaalisuudessa.

Vai mitäs sanotte?

Onni on omenapuiden kukinta

Nyt kun omenapuut ovat jo pudottaneet kukkansa, voi palata katselemaan valokuvia. Ensimmäinen kevät omassa kodissa koitti kukkaloistossa, viime vuonna muutimme vasta kun kukinta oli jo kauan sitten ohi. Oli siis ihana "yllätys" kevään koittaessa nähdä miten paljon kukkia puissa oli. Omenoiden määr viime syksynä toki kertoi osan tarinaa.

Oli ihanaa aamuisin herätessä nähdä omenapuun kukat talon itäisen puolen ikkunoista. Kukkaloiston takasivat neljä vanhaa omenapuuta. Kasvavat liian tiuhassa ja yksi pitäisi harventaa, mutta en mitenkään raaskisi. Varsinkin kun ovat vielä eri lajikettakin keskenään.

Brunssilla Kööpenhaminassa

Kävimme viimeviikolla pikavisiitillä Kööpenhaminassa ja miniloman teemana oli ehdottomasti ruoka. Muuta emme juuri tehneetkään kun söimme ja joimme hyvin. Hotelliimme ei sisältynyt aamiaista joten päädyimme joka aamu brunssille johonkin paikalliseen kahvilaan. Voin suositella lämpimästi, lähes kaikki tarjosivat aamiaista ja annokset olivat muuten kalliissa kaupungissa ehdottomasti hintansa väärti.

Ensimmäistä aamiaista ei ehkä ihan voi laskea brunssiksi. Aikainen aamulentomme toi meidät Kööpenhaminaan kahdeksaksi helatorstaiaamuna ja muutenkin hitaasti heräävä kaupunki oli täysin autio. Kaupat ja kahvilat olivat kiinni ja ristin sielua ei näkynyt missään. Jätimme laukut hotellille ja paikansimme ainoan auki olevan kahvilan hotellin lähistöllä. Aamiaispakettiin kuului sämpylä juustolla ja viineri. Erittäin tanskalaista. :) Aamiaisesta sai juuri sopivasti puhtia koko kaupungin nähtävyyksien läpikävelemiseen aamupäivän aikana.

Perjantaiaamuna tilanne oli jo hieman valoisampi. Kaikki kaupat ja kahvilat olivat taas auki jo aamusta, joten valinnanvaraa oli edellistä päivää enemmän. Pieneltä sisäpihalta keskustan kävelykaduilta löytyi mainio terassi, jonka brunssiin kuului ihanaa tuoretta leipää, croissantteja ja hedelmiä.

Brunsseista kuitenkin ehdottoman voiton vei lauantaiaamuinen. Olimme jo torstaina bonganneet miellyttävän näköisen kahvilan, jota päätimme kokeilla. Kun sain ruokalistan käteeni, tiesin osuneeni oikeaan paikkaan. Brunssiin kuului kaikkea mitä brunssilta voi toivoa ja valinanvaraa oli runsaasti. Hintaan kuului perustarpeiden (leivät, leikkeleet, juustot, savukalamousse, hedelmät, you name it...) lisäksi munakokkeli pekonilla, pannukakut tai mysli jugurtilla (ahneuksissani tilasin munakokkelin JA pannukakut...).

Tämän lisäksi tuli vapaavalintainen erikoiskahvi, tuorepuristettu appelsiinimehu tai marjasmoothie ja kaiken päälle vielä päivän kakku, joka kyseisenä lauantaina oli taivaallinen suklaakakku. Söin brunssia varmaan tunnin, mutta se oli mielettömän ähkyn arvoista. Joskus iteänikin huolettaa, miten innoissaan voi ihminen olla ruoasta ja syömisestä.  Kovin paljon näköjään.

 

Köpiksen brunsseista suurin osa näytti toimivan lautasperiaatteella, buffetlinjastoa en nähnyt missään. Toisaalta hyvä, sillä lautaselta tarjoiltuna tulee syötyä niitäkin juttuja joita ei ehkä buffetista ottaisi ja toisaalta ruoka kuitenkin ennemmin tai myöhemmin loppuu, useimmiten jopa ennen ähkyn iskemistä.

Mitenkäs te, kumpi saa suurempaa suosiota; buffet brunssit vai lautaselta tarjoillut? Otan myös kovin mielelläni vastaan vinkkejä erinomaisista brunssipaikoista Helsingissä ja sen lähiympäristössä. Tavoitteena on kesällä pöyräillä niin monelle brunssille kuin mahdollista.

Parsaa dippaillen

Samaan tapaan kun sinisimpukoiden himo iski muutama viikko sitten, nyt iski parsan himo. En voinut ohittaa kaupassa parsapinoa, vaikka olin päättänyt pysytellä tiukasti ostoslistan ruoissa. Muistin nähneeni Jamie Oliverin Home cooking kirjassa hyviä reseptejä ja kotiin päästyäni kaivoin kirjan esille. Kokeiluun pääsi parmankinkkuun käärityt, uunissa kypsennetyt parsat, joita dippailtiin pehmeiksi jätettyihin kananmuniin.

Yhdistelmä oli mitä mainioin, hävisi silmänräpäyksessä parempiin suihin ja valmistamiseen kului 10 minuuttia. Jamien reseptit ovat vaan parhaita, en ole vielä törmännyt sellaiseen, joka olisi tuottanut pettymyksen.

Vaatehuone

Meillä on talossa olohuoneen lisäksi kolme huonetta. Luonnollisesti suurimmasta tuli makuuhuone. Kahdesta muusta oli tarkoitus tulla vieras- ja työhuoneet. Remontin aikana kuitenkin havaittiin sellainen seikka, että vanhan talon kiinteissä kaapeissa makuuhuoneessa on huomattavasti vähemmän tilaa vaatteille kuin entisessä kodissa, hyvä jos puolet. Makuuhuone taas oli juuri sopivan kokoinen sängylle ja yöpöydille, mutta ei lisäkaapeille. 

Pohdiskeltuamme ongelmaa aikamme, ehdotin asuinkumppanille että hän saa kaikki makuuhuoneen kaapit, jos itse saan pikkuhuoneen. Ehdotus meni läpi ja silloin pitkään haaveillun vaatehuoneen sijaan sain kokonaisen oikean huoneen vaatteille ja muulle ihanalle tyttöroinalle. Vierashuone ja työhuone yhdistettiin, sillä molemmat ovat loppujen lopuksi melko vähäisellä käytöllä. Vieraita on hyvä jos 20 yötä vuodessa joten vuodesohva ajaa nukkumispaikan asiaa ja tila on pääasiassa työtilana. 

Vaatehuone taas on ikioma paikkani, jossa saan levitellä tavaroitani kuten haluan ja fiilistellä vaatteita ja kosmetiikkaa niin paljon kuin sielu sietää. Avohyllyille mahtuvat rakkaimmat aarteet, kuten yläkuvassa näkyvät isoäitini vintage-juhlakengät. Alemmissa kuvissa korujen säilytysratkaisuista parhain, kolmikerroksinen jälkiruokatarjotin jossa korut näkyvät kerralla ja josta on helppo poimia päälle kulloinkin fiilikseen parhaiten sopivat.

Ratkaisu ei ole lopullinen, talon laajennuksen yhteydessä kaikki tullaan miettimään uusiksi, mutta siihen on vielä muutama vuosi aikaa. Siihen asti voin fiilistellä vaatehuonetta.

Lautapelisnack

Pelattiin peleistä parhainta, Menolippuaa ja samalla iski herkutteluhimo. Edellisen iltapalan leivänloput pääsivät hyötykäyttöön, maku oli mitä mainioin.

Suurin haaste tuli vastaan syödessä, kun tomaatinpalat pyrkivät kovaa vauhtia pelilaudalle. Tästä oppina se, että ensi kerralla lautapelin viereen paremmin kasassa pysyviä herkkuja.

Lähikauppa

Ongelma lähiössä asumisessa on se, että kaikki ne ruokakaupat joissa todella haluaisi tehdä ostoksia sijaitsevat keskustassa. Siksi useimmiten ostokset tehdään Prisma-Alepa akselilla, nämä kun ovat kotimatkan varrella töistä tullessa. Jos kuitenkin todella voisin ostaa sitä mitä aina tahtoisin - ilman aika- ja raharajoitteita - tekisin kaikki ostokseni lähiruokakaupoissa ja kauppahalleissa.

Sain jokin aika sitten kuitenkin kuulla, että kaikki toivo ei ole menetetty täälläkään. Parin kilometrin päässä sijaitsee Liike51, luomuruokaa ja ranskalaisia herkkuja tarjoava pikkuliike. Päätimme eilen illan ratoksi pyöräillä tutustumaan valikoimaan ja kyllä kannatti. Valikoima oli pieni mutta kattava. Seuraavan aurinkoisen lauantai-aamun agenda on jo selvillä, pyöräily liikkeeseen tuoreita croissantteja ja luomukahveja hakemaan ja brunssi kotiterassilla.

Tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuin luomujugurttia ja maalaispatonki. Patongista tuli hyvä lisä illalliselle, maailman perinteisin mutta aina yhtä herkullinen tomaatti-mozzarella-salaatti.