Hyvää uutta vuotta 2011!!

Terveiset täältä Englannista, sijaintina on tällä hetkellä Sheffield jossa olemme poikaystävän perhettä tapaamassa. Olimme tosiaan muutaman päivän myös Lontoossa ennen tänne saapumista. Tarkoituksena oli laittaa kuvia sieltä tänne, mutta kädet olivat koko ajan niin täynnä ostoskasseja, että kuvien ottaminen unohtui. Alennusmyynnit Lontoossa olivat aivan mahtavat, ei todellakaan mikään -20%, vaan vähintaan puolet hinnoista pois. Tein joitakin aivan mahtavia löytöjä, joiden tiimoilta palailen loppuviikosta kunhan kotiudun. (Joudun ehkä fiilistelemään myös joululahjoja blogissa silloin, kun ei jouluhulinoissa ennen lähtöä ehtinyt.)  Sen verran voin jo nyt paljastaa, että alennusmyynneistä löytyi muun muassa ihana ja kauan himoittu Stella McCartneyn neule ja muitakin kivoja juttuja...

Tänään juhlitaan uuttavuotta rennoissa merkeissä, suunnitelmat ovat vielä lähes kokonaan auki. Mennään siis täysin fiilispohjalta.

Ihanaa uutta vuotta 2011!

London calling

Blogi hiljenee hetkellisesti, suuntaan illalla kohti Englantia reiluksi viikoksi. Palailen matkakuulumisten kanssa myöhemmin.

Mukavaa vuodenvaihdetta!

Baileys-konvehdit

Baileys konvehtien reseptiä toivottiin kovasti ja tässä se nyt tulee. En uskaltanut laittaa reseptiä tänne ennen kun se oli testattu, mutta nyt voin lämpimästi suositella, konvehdit onnistuivat aivan yli odotusten! Myös maku oli loistava. Harjoittelemista on ainoastaan kuorruttamisessa, jotta konvehdit olisivat hieman edustuskelpoisempia… Toisaalta näissä näkyi ihanasti oma kädenjälki. Mutta sitä reseptiä;

Konvehteihin tarvitset 1dl kermaa, 1dl Baileys-likööriä, 300g tummaa suklaata (kannattaa käyttää sellaista, jossa kaakaopitoisuus vähintään 65%) ja 200g valkosuklaata kuorrutukseen (joka tietenkin jäi pois kuvasta). 

Kiehauta kerma ja Baileys kattilassa. Rouhi suklaa ja lisää se kattilaan. Ota pois levyltä ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen kuivaa huoneenlämmössä 6 tuntia (Itse laitoin lopuksi vielä ulos noin 30 minuutiksi, jotta myös viilenee kunnolla).

Pyörittele seoksesta käsin palleroita ja anna kuivahtaa vielä noin kaksi tuntia.

Sulata vesihauteessa 200g valkosuklaata, kasta konvehdit hammastikun avulla valkosuklaaseen ja laita jähmettymään viileään. Huomasin että kuuma valkosuklaa hieman sulatti palleroiden pintaa ja pinnasta tuli marmorinen. Lisäsin efektiä vielä hammastikun avulla pyörittelemällä sitä konvehdin pinnassa. Kuorrutin osan myös tummalla suklaalla ja osaa pyöritelin mantelirouheessa kastamisen jälkeen jotta sain konvehdeista vähän erinäköisiä.

Konvehdit säilyvät huoneenlämmössä pari viikkoa, mutta itse suosittelen viileässä säilyttämistä. Toivottavasti reseptistä on iloa! 

Jouluista

Viimeisetkin joululahjat paketoituna. Kohta joulurauhan julistuksen katselu, sitten joulusauna ja lähtö vanhemmille joulupöytään. Kuten jo aiemmissa postauksissa mainitsin, tänä vuonna tehtiin lähes kaikki joululahjat itse. Lahjoiksi annetaan joulumysliä, karamellisoituja manteleita, suklaisia parapähkinöitä, Baileys- ja suklaakonvehteja. Konvehdit onnistuivat ihan yli odotusten, niistä tuli mahtavia. Melkein harmittaa ettei niitä tullut tarpeeksi kaikille lahjansaajille. Osan kohdalla sattui vielä niin, että kuorrutesuklaa temperoitui ihan itsestään (en tiedä onko oikeasti edes mahdollista, mutta kuitenkin siitä tuli kiiltävää ja ”napsahtavaa”) sulatteluvaiheen aikana.

Ihanaa joulua kaikille!

Myöhäinen jouluvalmistelujen aloitus

Tänään oli vihdoin aikaa aloittaa jouluvalmistelut, kun työt ja viimeinen tentti ovat ohi. Tiedetään, auttamattoman myöhässä ollaan. Illalla pitäisi iskeä vielä kauppaan ja se vasta pelottaa. Ryysis on varmaan aivan järkyttävä. Nyt on kuitenkin jouluinen olo, keittiöstä leijailee inkiväärin ja kanelin tuoksu, lahjamysli paahtuu uunissa. Samalla oli aikaa päivitellä uutta kalenteria (ehdoton loppuvuoden rituaali, kaikki tärkeät tiedot siirtyvät uuteen) ja kaivaa esiin loppuja jouluherkkureseptejä.

Pinkki on mun värivalinta ensi vuodelle (siis kalenterin, ei todellakaan pukeutumisen suhteen), piristää aina kun ton kaivaa laukusta.

Kotikokin kootut ohjeet kirjaan on keräilty parhaat respetit. En voinut jättää ostamatta kun viime kesänä törmäsin ihanan retrohenkiseen, itse täytettävään keittokirjaan kirjakaupassa. Lisäksi olen huomannut että oikeasti kannattaa laittaa ne parhaat reseptit talteen yhteen tiettyyn paikkaan. Olen sellainen reseptihamsteri, että sitten kun niitä lemppareita kaipaa, ei niitä löydy lehtileikkelepinosta mitenkään.

Mahdollisesti...

...viimeinen tentti koskaan takana (olettaen etten saa päähäni tehdä lisää tutkintoja, mutta epäilen vahvasti)! Siis jos se menee läpi. Totesin kauhukseni viime viikolla, että vanhasta poiketen tentissä olikin tänä vuonna kaksi kirjaa, enkä saanut toista enää mistään käsiini. Mikä ihme tuuri sekin taas oli, että kurssi on ollut jo vuosia ihan sama ja nyt sitä sitten muutetaan. Tuloksia odotellessa siis.

kuva

Koska luku-urakka on kuitenkin ainakin toistaiseksi takana, niin palkitsin itseäni viinillä ja juustoilla, jotka ehdin tottakai tuhota ennen kuin muistin ottaa yhtäkään kuvaa niistä :) Loppuviikko meneekin sitten juostessa paniikissa paikasta toiseen jouluvalmistelujen tiimoilta. Meidän itsetekemien lahjojenkin tekeminen näyttää menevän aatonaattoon, joten se on sitten onnistuttava kerralla. Mutta onneksi viikon lopussa odottaa se joulu ja silloin saa vaan löhötä. Ja joulun jälkeen pääsee shoppailemaan Lontooseen, kunhan lentokentät siellä päässä pysyvät auki.

Ihanat kiharat

Olin jossain vaiheessa päättänyt, että en osaa enää tehdä kiharoita ghd:llä. Hallitsin homman alkuun ja sitten en mielestäni enää. Kiharat oli jotenkin ihan reppanoita. En ymmärrä mistä asia mukamas kiikasti, sillä osaanpas! Parasta on se, että ghd:lla tehdyt kiharat kestää nukkumisenkin ja tekemiseen ei mene kuin 10 minuuttia. Lisäksi kihara tukka on nyt kylmällä huomattavasti vähemmän sähköinen kuin suoraksi jätetty eikä leijaile ympäri huonetta heti kun pipon ottaa päästä.

Ennen ghd:ta omistin Babylissin suoristusraudan, josta ei ollut mihinkään. Ostin sen kun ajattelin että eihän niissä raudoissa nyt ihan hirveästi eroja voi olla. Olihan niissä. Nykyään minä ja ghd ollaan erottamattomat. (Luin kauhulla Jennin ghd:n poksahtamisesta Yummy-blogista, nyt kuuntelen omaani ihan vainoharhaisena.)  Käytän suoristusrautaa pääasiassa hiusten kihartamiseen, harvemmin tulee suoristettua. (Oma tukka on melko suora jo itsessäänkin, joten ehkä voisi ennemmin puhua silottamisesta.) Kiharoiden tekoon laite on ihan voittaja.