Itsehillintää

Mulla on ihan voittajaolo, olen vastustanut H&M-alen kutsua jo sunnuntaista asti. Olen pariin kertaan jo klikkailut tavaroita ostoskoriin, mutta tyhjentänyt sen ennen kassalle siirtymistä. Ennen kuin vaatekaappi tyhjenee lisää, heräteostokset eivät ole sallittuja. Meneillään on siis jonkinlainen määrittelemätön ostoslakko. Nyt marraskuussa en tosiaan ole ostanut oikeastaan mitään, ainoat hankinnat ovat olleet Acnen Wham-neule, Fashionologyn korut ja e.l.f.-tilaus. Kaikki noistakin on ollut jo pitkään hankintalistalla. Jjaos nyt olen kiltisti hankkimatta mitään, niin voin sitten vuodenvaiheessa hyvällä omallatunnolla ostaa jotain kivaa (ja tietenkin ehdottoman harkittua ja käytännöllistä) Lontoosta, jonne lähden tapaninpäivänä.


Elf-nettikaupasta muuten sen verran, että tilasin alkuvuodesta ensimmäisen kerran kyseisen nettikaupan tuoteita ja totesin että siveltimissä on hinta-laatusuhde kohdallaan. Tilasin niitä siis muutaman lisää synttäritarjouksen innoittamana. Kaupan päälle tuli myös 32-osainen luomiväripaketti, joten värivalikoiman suhteen ei tule heti olemaan pulaa. (Koska mullahan ei tietenkään ole kaappi täynnä meikkejä ennestään...)Luomivärien laadusta en kyllä osaa sanoa vielä mitään, en ole niitä vielä testannut. Kuvamateriaalia tilauksesta alla, koko setille tuli postikuluineen hintaa noin 25e. Ei mielestäni ollenkaan paha neljästä siveltimestä ja muusta sälästä.

Edit: Hienosti muuten kuva kuvastaa otsikkoa. Tavarakasahan tosiaan edustaa loistavasti itsehillintää ...

Hovikuvaajan tarpeessa

Olen tuskaillut tänään kameran kanssa oikein antaumuksella… Paras mitä sain aikaan itselaukaisimella eilisen asusta alla. Haaremipöksyt ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa kuvassa,  mutta eiköhän tuosta jotain selvää saa. Itse pidin asusta tosi paljon ja jopa haaremihousuja vieroksuva mies kehui niitä. Mikäköhän siinä muuten on että noin yleensä kaikki tuntemani miehet vihaa haaremihousuja… :)

Haaremihousut Very by Vero Moda, t-paita T by Alexander Wang ja villatakki Gap

Alla vielä lähikuvaa koruista. Tuo Fashionologyn kaulakoru on aivan mahtava. Tilailin sieltä muutakin, laitan niistä myöhemmin tekstiä.

Kaulakoru Fashinology, sormus H&M

Rakkautta

Ah, se on vihdoin luonani. Viime tekstiin viitaten tässä yksi rakkausvaate, joka ehdottomasti tulisi mukaan matkalle.

Olen haaveillut Acnen Wham neuleesta jo vaikka kuinka pitkään ja viime viikonloppuna synttäreiden kunniaksi pidetyllä ostoskierroksella se vihdoin päätyi ostoskassiin. Se on täydellinen! Pahoittelut järkyttävästä kuvanlaadusta, talvi tuottaa haasteita.

Ikuisuusprojekti

Tarkoituksena on ollut jo jonkin aikaa hieman avata tätä blogin nimeä, mutta se on hieman jäänyt.

Oikeastaan nimi kuvastaa useampaakin asiaa (nimimerkillä miljoona hommaa ja asiaa suunnitteilla), mutta tähän blogiin nimi tuli siitä, että suurimpia ikuisuusprojekteja tuntuu oleva vaatekaappi (gradusta ei nyt puhuta mitään…). Selvennetään vähän: Mulla on vaatekaappi pullollaan vaatteita. (Kenellä ei?) Silti lähes joka aamu iskee se dilemma, ettei mikään miellytä. (Kenelle ei?) Tavoitteena on siis jo vaikka miten kauan ollut pyrkiä kohti täydellistä vaatekaappia. Se vaan on kovin hidasta ja siksi alkaa tuntua ikuisuusprojektilta. Varsinkin kun jokainen virheostos vie taas kauemmaksi tuosta haaveesta.

Ongelman ydin on se, että olen kamalan huono luopumaan mistään. Joko vaatteella on kovasti tunnearvoa, tai sitten se on jäänyt alunperinkin käyttämättä. Ensimmäisessä tapauksessa en raaski luopua rakkaasta, vaikka se ei koskaan enää eksyisikään päälle koska se on liian pieni / ei istu nykyiseen tyyliini / tms. Alunperinkin käyttämättä jääneiden vaatteiden kohdalla taas ajattelen että ”kyllä mä tätä vielä jossain pidän…”. Mutta kun en pidä.

Oma unelmavaatekaappini olisi sellainen, jossa olisi hyvin rajallinen määrä vaatteita ja ne kaikki sopisivat yhteen. Aamulla siis jokainen mahdollisesti käteen osuva vaatekappale olisi sellainen, jonka haluaisin pukea päälle milloin vaan. Ongelmaa tuottaa sekin että olen melko impulsiivinen ostaja ja saatan melko nopeasti tehdä ostopäätöksiä, jotka myöhemmin saattavat osoittautua ei niin hyviksi. Tämä taas johtuu siitä että kärsin vieläkin vähän identiteettikriisistä vaatteiden suhteen, en ole vielä (tai vieläkään) ihan onnistunut kiteyttämään itselleni sitä, että mikä on se ”oma tyylini”. Samalla tavalla kuin musiikin suhteen, olen vaatteidenkin suhteen todella kaikkiruokainen ja se johtaa väistämättä sekasotkuun vaatekaapissa.

Tottakai kaapista löytyy joitakin ehdottomia lemppareita, jotka edustavat juuri sitä mitä haluan. Mutta liikaa on myös niitä ei lemppareita. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön matkalaukkukikka: Kaappiin saisi jättää vaan ne vaatteet, jotka ottaisi mukaan reissuun pitkälle matkalle. Vaatteet jotka jäisivät kotiin, joutaisivat saman tien kierrätykseen. Mutta sitten päästään taas siihen ongelmaan, että olen surkea luopumaan mistään. Hyviä neuvoja tähän noidankehään otetaan vastaan :)

Taisin eksyä täysin aiheesta, mutta pääpointtina olikin se, että mistä blogin nimi tulee. Blogin on myös tarkoitus hieman auttaa tuon tyyli-identiteetin löytämisessä. Luulen nimittäin että jos jokin asu ei esimerkiksi ole mielestäni tarpeeksi hyvä blogissa julkaistavaksi (ja nyt ei puhuta kotiverkkareista), niin se saattaa olla vain turhaa täytettä vaatekaapissa. Katsotaan siis jos blogi veisi hieman eteenpäin ikuisuusprojektin kanssa…

Fiilistelyn kunniaksi tähän loppuun kuva asusta, joka ehdottomasti tulisi mukaan matkalaukkuun.

Villatakki Urban outfitters, toppi ja koru H&M

Eilen

Eilen aamupäivän teema oli tämä, iso kuppi kahvia ja uusin Trendi.

Trendissä oli muuten todella inspiroiva juttu rakkausvaatteista ja täydellisen vaatekaapin omistamisesta, jossa kaikkia vaatteita rakastaisi, eikä turhia olisi ollenkaan. Kirjoittelen aiheesta lisää piakkoin,  aihe nimittäin sivuaa tätä blogiakin aika reippaasti. Yksi syy aloíttamisen pohjalla kun oli se, että ajattelin tätä kautta pystyväni karsimaan vaatekaappiani parempaan malliin. Haluan eroon turhasta ja tilanteen sellaiseksi, että jokainen vastaantuleva vaatekappale olisi sellainen, että sen haluaisi pukea päälle. Palaan aiheeseen piakkoin. Päällä tänään lemppareita, joista en raivausprojektissa kyllä luovu yhdestäkään. (Kylläpä muuten toi t-paita laskeutuu nätisti...not. Well, ignore it!)

Neuletakki Mango, t-paita T by Alexander Wang, huivi ja shortsit H&M, saappaat Steven by Steve Madden.

Mistä aikaa lisää sais...

Uskomatonta... Miten voi kaksi viikkoa mennä taas ohi niin, ettei yhtäkään tekstiä ehdi kirjoittamaan? Syy on kylläkin looginen, aika meni työaisoiden kanssa säätäessä. Edessä on siis työpaikan vaihto. Blogin kannalta tämä on ihan loistava asia, sillä vanhassa duunissa oli aika tiukka toimistopukukoodi, uudessa ei. Tää siis antaa viisi uutta päivää viikossa, kun voi pukeutua juuri siten miten tahtoo!

Bloggailua piti tulla helpottamaan myös uuden ihanan koneen. Tavallista tuuria nyt sitten kuitenkin oli se, että huomasin eilen että koneen cd-asema ei toimi. Sitä ei näy koko koneella... Ellei henkilökohtainen mikrotukihenkilöni (lue: isä) saa konetta kuntoon, niin se saattaa lähteä huoltoon. ties kuinka pitkäksi aikaa. Pidän sormia ristissä, huomenna tiedän enemmän. Työpaikan vaihdon myötä luovun vanhasta työkoneestani ja pelottava ajatus siitä, että olen koneeton ensi viikon alusta pelottaa suuresti. Saa nähdä miten sitä selvitään :)

Uniform Project Vol.2

Huomasin ilokseni tänään, että Uniform Project on pyörähtänyt käyntiin uudestaan nyt kuun alussa. Kyseessä on siis Amerikkalainen projekti, jossa viime kerralla Sheena niminen tyttö pukeutui samaan mekkoon koko vuoden. Asustaa mekkoa sai miten tahansa, lisäksi se oli puettavissa monella tapaa. Projektin tavoitteena oli kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Teema muuten sopii hyvin myös meneillään olevaan Uuden Mustan Kuuden vaatteen haasteeseen.

Nyt kakkoskierroksella Lesley Arfin pukeutuu yhteen mekkoon tämän kuukauden ajan. Projektin nettisivuilla on joka päivä "Päivän asu"-kuva. Odotan mielenkiinnolla, miten eri tavoin hän tulee mekkoa käyttämään. Mekko on muuten aivan ihana graafisine leikkauksineen, voisin itsekin ottaa sen ilolla vaatekaappiini. Farkkupinta olisi myös hauskaa vaihtelua ainaiselle mustalle, jonka käyttöön itsekin syyllistyn jatkuvasti.

(kuvat lainattu projektin sivuilta)

Miksihän muuten Lesleykin näyttää noin hyvältä sukissa ja sandaaleissa, mutta jos itse yritän samaa niin lopputulos on aivan muuta...