Mistä aikaa lisää sais...

Uskomatonta... Miten voi kaksi viikkoa mennä taas ohi niin, ettei yhtäkään tekstiä ehdi kirjoittamaan? Syy on kylläkin looginen, aika meni työaisoiden kanssa säätäessä. Edessä on siis työpaikan vaihto. Blogin kannalta tämä on ihan loistava asia, sillä vanhassa duunissa oli aika tiukka toimistopukukoodi, uudessa ei. Tää siis antaa viisi uutta päivää viikossa, kun voi pukeutua juuri siten miten tahtoo!

Bloggailua piti tulla helpottamaan myös uuden ihanan koneen. Tavallista tuuria nyt sitten kuitenkin oli se, että huomasin eilen että koneen cd-asema ei toimi. Sitä ei näy koko koneella... Ellei henkilökohtainen mikrotukihenkilöni (lue: isä) saa konetta kuntoon, niin se saattaa lähteä huoltoon. ties kuinka pitkäksi aikaa. Pidän sormia ristissä, huomenna tiedän enemmän. Työpaikan vaihdon myötä luovun vanhasta työkoneestani ja pelottava ajatus siitä, että olen koneeton ensi viikon alusta pelottaa suuresti. Saa nähdä miten sitä selvitään :)

Uniform Project Vol.2

Huomasin ilokseni tänään, että Uniform Project on pyörähtänyt käyntiin uudestaan nyt kuun alussa. Kyseessä on siis Amerikkalainen projekti, jossa viime kerralla Sheena niminen tyttö pukeutui samaan mekkoon koko vuoden. Asustaa mekkoa sai miten tahansa, lisäksi se oli puettavissa monella tapaa. Projektin tavoitteena oli kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Teema muuten sopii hyvin myös meneillään olevaan Uuden Mustan Kuuden vaatteen haasteeseen.

Nyt kakkoskierroksella Lesley Arfin pukeutuu yhteen mekkoon tämän kuukauden ajan. Projektin nettisivuilla on joka päivä "Päivän asu"-kuva. Odotan mielenkiinnolla, miten eri tavoin hän tulee mekkoa käyttämään. Mekko on muuten aivan ihana graafisine leikkauksineen, voisin itsekin ottaa sen ilolla vaatekaappiini. Farkkupinta olisi myös hauskaa vaihtelua ainaiselle mustalle, jonka käyttöön itsekin syyllistyn jatkuvasti.

(kuvat lainattu projektin sivuilta)

Miksihän muuten Lesleykin näyttää noin hyvältä sukissa ja sandaaleissa, mutta jos itse yritän samaa niin lopputulos on aivan muuta...

Saako läppärilaukku maksaa läppärin verran?

Okei, nyt on se tilanne, että joudun varmaan estämään itseltäni pääsyn muun muassa Net-a-porterin nettisivuille. Siellä kun tuli vastaan seuraava ihanuus;

Niin ihana! Tossa jos jossain olis läppärilaukkuasennetta! Onneksi 260 euron hinta estää tekemästä turhan hätiköityjä päätöksiä. Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin en todellakaan edes tarvitse läppärilaukkua, sillä en juuri koskaan kanna konetta mukana. Että silleen... Mutta aina saa haaveilla ja netti-ikkunashoppailla!

Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Lisäsin muuten Bloglovinin tohon sivupalkkiin, että blogia voi seurailla halutessaan sen kautta.

Ihanat hait!

Se on ihan fakta, että syksystä ei kumppareitta selviä! Itselläni luottosaappaat on jo varmaan viisi vuotta sitten hankitut Nokian Hait. Täytyy myöntää, että jos olisin hankkimassa niitä nyt, en kyllä ottaisi tuon värisiä. Haaveilen vähän mustikansinisistä ja harmaista... Mutta koska olisi paljon muutakin hankittavaa, kuin toiset kumpparit, niin niiden ostoa on tullut lykättyä. Vähän kyllä harmittaa, etten hankkinut niitä viime Hulluilta päiviltä, kun olivat tarjouksessa. No jaa, myöhäistä itkeä kun maito on maassa. Pidemmittä puheitta siis viime viikon sadepäivän vaatetusta.

Mekko ja vyö H&M, saappaat Nokian Hait, laukku Marc by Marc Jacobs

Nyyh...

Tässä eräänä päivänä se sitten tapahtui… Asia jota olen kauhulla odottanut, johon olen osannut varautua, mutta joka silti tuntui toteutuessaan ihan kauhealta. Nimittäin lempifarkkujeni takapuolesta löytyi reikä. Kangas on lopulta kulunut puhki. Kuten sanottu, tämä ei ollut yllätys. Farkut ovat palvelleet lähes päivittäisessä käytössä joulusta 2005. Neljä vuotta on pitkä aika. Tiedän että asia pitäisi hyväksyä. Eihän mikään vaatekappale ole ikuinen.

Mutta kun ne oli täydelliset! Ja kaikki tietää että sellaisia farkkuja ei ihan helpolla kävele vastaan. Olen viime vuosien aikana ostanut lukuisia pareja, mutta yksikään ei ole vetänyt vertoja lemppareille. Niissä oli kaikkea. Täydellinen pesu, korkeahko vyötärö ja täydellinen pillilahje rypytyksineen. Uskomatonta kyllä, farkut oli H&M:stä. Ostin ne kun pillifarkut alkoivat palailla muotiin. Ajattelin ostaa vain jotkin halvat pillit, koska en ollut varma pitäisinkö niistä loppujen lopuksi enkä ollut valmis investoimaan suuria summia. Rakkaus ei roihahtanut välittömästi, mutta pikkuhiljaa farkut syrjäyttivät kaikki muut kaapissani. Pian olimme erottamattomat. Niihin saattoi aina luottaa. Ne sopivat ihan kaikkeen. Niin yläosiin kuin kenkiinkin ja jopa mekkoihin. Minkä tahansa vaatekriisin iskiessä niihin saattoi aina turvautua. En ole ollenkaan varma korvaavien löytymisestä.

(Periaatteessa) samaa mallia myydään vieläkin H&M:ssä, mutta niissäkin tyylit vaihtelevat. Omistan muutaman parin, mutta niiden lahkeensuu ei ole läheskään yhtä täydellinen. Vyötärökin on eri mallinen. Farkkuleggingsit auttavat pillilahkeenkaipuuseen, mutta ne eivät ole farkut. Eikä niitä voi pitää lyhyempien paitojen kanssa. Tästä siis alkaa operaatio "uusien luottopillien metsästys". En ole liian optimistinen. Tiedän että siihen voi mennä ikuisuus. Kuitenkin elättelen toivetta että jossain se täydellinen pari vain osuisi yllättäen vastaan (ja pian). Ehkä Leviksen uudessa Levi's Curve ID mallistossa olisi pelastus, ainakin lupailevat täydellistä istuvuutta. Pitää varmaankin käydä sovittelemassa.

Syysasu

Aion käydä viimeiseen asti taistelua syksyä vastaan, enkä suostu luopumaan farkkushortseista! Kunhan ei sada ja yläosa on tarpeeksi paksu, niin niillä pärjää vielä. Alla asua tiistailta, pidän tosta yhdistelmästä tosi paljon!

Shortsit ja neule H&M, takki Only, kengät Red or dead, kaulakoru River Island

Nyt kyllä ulos katsellessa hieman hirvittää ja pelkään joutuvani antamaan periksi yllättävänkin pian... Toisaalta syksyssä on se erittäin hyvä puoli, että pääsee käyttämään kaikkia ihania kaapissa lojuvia neuleita!

Edit: Hui kamala kun takki näyttää tuossa kuvassa muoviselta! Kyllä se silti on oikeaa nahkaa :)

Rakkauskengät

Kesäiseltä parin päivän Seattlen matkalta tarttui mukaan enemmän kenkiä kuin luvallista, yhteensä viisi paria... Mutta yhdet oli juoksukengät, eli niitä ei kyllä lasketa (eihän...?)! Laitan kaikki jossain vaiheessa varmaankin asukuvien muodossa tänne blogiin, mutta yhdet on pakko esitellä heti, sillä ne on vaan niin ihanat! Todelliset rakkauskengät!

Ah, siis aivan jumalaiset Calvin Kleinin mokkanahkaiset korkkarit platopohjalla! Ja murto-osalla Suomen hinnoista. Noita ei vaan voinut edes harkita jättävänsä kauppaan. Säät ei vaan viime viikkoina ole oikeen suosineet arkoja mokkakenkiä, mutta pidetään peukkuja vielä lähiviikkojen osalta, että noi ihanuudet pääsisivät kunnon käyttöön.