Parsaa dippaillen

Samaan tapaan kun sinisimpukoiden himo iski muutama viikko sitten, nyt iski parsan himo. En voinut ohittaa kaupassa parsapinoa, vaikka olin päättänyt pysytellä tiukasti ostoslistan ruoissa. Muistin nähneeni Jamie Oliverin Home cooking kirjassa hyviä reseptejä ja kotiin päästyäni kaivoin kirjan esille. Kokeiluun pääsi parmankinkkuun käärityt, uunissa kypsennetyt parsat, joita dippailtiin pehmeiksi jätettyihin kananmuniin.

Yhdistelmä oli mitä mainioin, hävisi silmänräpäyksessä parempiin suihin ja valmistamiseen kului 10 minuuttia. Jamien reseptit ovat vaan parhaita, en ole vielä törmännyt sellaiseen, joka olisi tuottanut pettymyksen.

Vaatehuone

Meillä on talossa olohuoneen lisäksi kolme huonetta. Luonnollisesti suurimmasta tuli makuuhuone. Kahdesta muusta oli tarkoitus tulla vieras- ja työhuoneet. Remontin aikana kuitenkin havaittiin sellainen seikka, että vanhan talon kiinteissä kaapeissa makuuhuoneessa on huomattavasti vähemmän tilaa vaatteille kuin entisessä kodissa, hyvä jos puolet. Makuuhuone taas oli juuri sopivan kokoinen sängylle ja yöpöydille, mutta ei lisäkaapeille. 

Pohdiskeltuamme ongelmaa aikamme, ehdotin asuinkumppanille että hän saa kaikki makuuhuoneen kaapit, jos itse saan pikkuhuoneen. Ehdotus meni läpi ja silloin pitkään haaveillun vaatehuoneen sijaan sain kokonaisen oikean huoneen vaatteille ja muulle ihanalle tyttöroinalle. Vierashuone ja työhuone yhdistettiin, sillä molemmat ovat loppujen lopuksi melko vähäisellä käytöllä. Vieraita on hyvä jos 20 yötä vuodessa joten vuodesohva ajaa nukkumispaikan asiaa ja tila on pääasiassa työtilana. 

Vaatehuone taas on ikioma paikkani, jossa saan levitellä tavaroitani kuten haluan ja fiilistellä vaatteita ja kosmetiikkaa niin paljon kuin sielu sietää. Avohyllyille mahtuvat rakkaimmat aarteet, kuten yläkuvassa näkyvät isoäitini vintage-juhlakengät. Alemmissa kuvissa korujen säilytysratkaisuista parhain, kolmikerroksinen jälkiruokatarjotin jossa korut näkyvät kerralla ja josta on helppo poimia päälle kulloinkin fiilikseen parhaiten sopivat.

Ratkaisu ei ole lopullinen, talon laajennuksen yhteydessä kaikki tullaan miettimään uusiksi, mutta siihen on vielä muutama vuosi aikaa. Siihen asti voin fiilistellä vaatehuonetta.

Lautapelisnack

Pelattiin peleistä parhainta, Menolippuaa ja samalla iski herkutteluhimo. Edellisen iltapalan leivänloput pääsivät hyötykäyttöön, maku oli mitä mainioin.

Suurin haaste tuli vastaan syödessä, kun tomaatinpalat pyrkivät kovaa vauhtia pelilaudalle. Tästä oppina se, että ensi kerralla lautapelin viereen paremmin kasassa pysyviä herkkuja.

Lähikauppa

Ongelma lähiössä asumisessa on se, että kaikki ne ruokakaupat joissa todella haluaisi tehdä ostoksia sijaitsevat keskustassa. Siksi useimmiten ostokset tehdään Prisma-Alepa akselilla, nämä kun ovat kotimatkan varrella töistä tullessa. Jos kuitenkin todella voisin ostaa sitä mitä aina tahtoisin - ilman aika- ja raharajoitteita - tekisin kaikki ostokseni lähiruokakaupoissa ja kauppahalleissa.

Sain jokin aika sitten kuitenkin kuulla, että kaikki toivo ei ole menetetty täälläkään. Parin kilometrin päässä sijaitsee Liike51, luomuruokaa ja ranskalaisia herkkuja tarjoava pikkuliike. Päätimme eilen illan ratoksi pyöräillä tutustumaan valikoimaan ja kyllä kannatti. Valikoima oli pieni mutta kattava. Seuraavan aurinkoisen lauantai-aamun agenda on jo selvillä, pyöräily liikkeeseen tuoreita croissantteja ja luomukahveja hakemaan ja brunssi kotiterassilla.

Tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuin luomujugurttia ja maalaispatonki. Patongista tuli hyvä lisä illalliselle, maailman perinteisin mutta aina yhtä herkullinen tomaatti-mozzarella-salaatti.

Sinisimpukoita

Viikonloppuna iski aivan mieletön himo saada simpukoita. Osasyy tähän oli myös se että söin aivan jumalaisia sellaisia Irlannissa. Kaupan lauantaitungoksessa koettujen kauhunhetkien jälkeen olin kilon sinisimpukoita rikkaampi. Tarkistivat ne kaikki kaupassa, joten hävikkiä ei tullut juuri ollenkaan. Simpukoiden pesemisessä oli oma vaivansa, mutta kaikki oli maun arvoista. Valkoviinin, kerman, chilin ja valkosipulin combo oli täydellinen. Viereen itseleivottua leipää ja niin myös lauantai-ilta oli täydellinen.

Keskimmäisestä kuvasta näkyy hyvin missä mennään remontin kanssa. Isot asiat ovat paikoillaan, mutta mm. ikkunalistat puuttuvat vielä. Halusimme säilyttää vanhan talon alkuperäiset listat mutta ne ovat niin kuivia, että naula rikkoo ne läpi mennessään. Joudumme siis poraamaan listoihin reiät ennen naulaamista ja tämä projekti on hieman jäänyt. Toisaalta kesällä sitten on aikaa kun illat ovat pitkiä ja valoisia.

Irlanti: Kinsale

Itse häät Irlannin matkallamme olivat pienessä, Kinsale nimisessä kaupungissa. Paikka oli sellainen, jonne ei kuuna päivänä olisi tullut lähdettyä ilman varsinaista syytä, mutta olen ikionnellinen että tuli käytyä. Emme oikeastaan tienneet paikasta muuta, kuin että se on pieni rannikkokaupunki Irlannin etelärannikolla. Ajomatka kulki sisämaata ja saavuimme rannikolle vasta kun tulimme itse kaupunkiin. Kylä oli aivan ihana! Oli mieletöntä astua autosta ja päästä hengittämään ihanaa suolantuoksuista meri-ilmaa. Hotellimme oli kaupungin laidalla upealla merinäköalalla. Ihminen ei voi olla kuin onnellinen kun aamulla ensimmäiseksi näkee merta ja mastoja.

 

 Häähumulta jäävän ylimääräisen ajan käytimme kaupungissa kiertelyyn. Kaupunki oli täynnä pieniä majataloja ja pubeja ja kaikki oli maalattu ihaniin sateenkaariväreihin. 

 Ihania olivat myös vanhat Guinness-mainokset ja -kyltit joita kaupunki oli täynnä. Aika tuntui pysähtyneen täysin kaupungissa.

 Irlanti on maana niin pieni, että paikasta toiseen liikkuminen autolla oli todella helppoa ja nopeaa. Suosittelen lämpimästi kaikille sinne suuntaaville vierailemista pienissä kylissä ja kaupungeissa, varsinkin rannikoilla. Maisemat ovat henkeäsalpaavia.

 

Pääsiäinen

Parasta pääsiäisessä on ollut ulkoilu, hyvä ruoka ja suklaamunat. Väsäsin eilen uskomattoman roast dinnerin, joka ehti kadota parempiin suihin ennen kameran esille kaivamista. Väitän että englantilainen keittiö alkaa olla melko hyvin hallussa, asuinkumppani kiittää. On ollut ihanaa että ruoanlaitolle on ollut aikaa. Arkena harvemmin tulee esimerkikis tehtyä lasagnea, jonka esivalmisteluihinkin menee 2,5 tuntia. Kuitenkin kun aikaa on, niin lopputulos on vaivan arvoinen.

 Toinen asia johon olen viime päivinä käyttänyt aikaa, on ollut keväisten onnittelukorttein askartelu. Saan aika-ajoin luovuudenpuuskia, joissa on pakko päästä totetuutamaan itseään. Luulen että se on vastapainoa vähemmän konkreettiselle päivätyölle. Oman käden jälki on mahtavaa nähdä heti. Väsäsin siis muutaman synttärikortin ja onnittelukortin asuinkumppanin sisaren vastasyntyneelle. Värimaailmasta näkyy hyvin kevätpuuskani.