Irlanti: Dublin

Olimme tosiaan muutama viikko sitten Irlannissa ystäviemme häissä. Lensimme keskiviikkona Dubliniin, jossa vietimme yön ja sen jälkeen vuokrasimme auton ja ajoimme etelärannikolle Kinsaleen, missä itse häät olivat. Dublin oli mieletön, sääli vain että aika ei riittänyt kaiken näkemiseen. Keskiviikkona kuljeskelimme päivän ympäriinsä ihaillen vanhoja rakennuksia ja söimme hyvin.

Aamulla ennen lähtöä kiertelimme vielä kaupungissa. Päivä oli todella kaunis ja keväinen. Oli mieletöntä koko talven lumessa kahlaamisen jälkeen kävellä puhtailla kaduilla ja haistella kukkia puistossa. En malta odottaa että loput lumet lähtevät täältäkin.

 

Haluan ehdottomasti joskus palata kaupunkiin, hieman paremmalla ajalla tosin. Nähtävää jäi vielä paljon.

Karkkibuffet

Ystävien häissä Irlannissa muutama viikko sitten oli maailman makein buffet, nimittäin -karkki sellainen. Edesvastuutonta sokerihumalan lietsomista, mutta aivan ihana idea. Kuvat saavat puhua puolestaan. 

  

 

Raidalliset pussit sai täyttää valitsemillaan herkuilla ja mikä parasta, henkilökunta täytti kulhoja jatkuvasti. Lopulta aikuiset taisivat olla buffetista jopa lapsia enemmän innoissaan, varsinkin kun kaikki karkit oli valittu retrohengessä. Illan mittaan ehdottomasti suurimmaksi hitiksi muodostuivat karkkirannekellot. Iän karttuminen ei onneksi poista tiettyjen asioiden viehätystä, saatika takaa kypsyyttä.

Söpöysakseli jatkui kattauksessa; kahvikupit olivat niin ihanat että olisi tehnyt mieli kähveltää ne mukaan.

Tarvitsen kotiin ehkä jotain vastaavaa, nähtävästi tarvitsee koluta kesällä kirpputoreja. Kesäiset iltapäiväkahvit kuistilla varmasti maistuisivat kahta paremmalta söpöistä kupeista asetteineen. Kylkeen kuppikakkuja ja kahvikeksejä.

Viikonlopun lohturuokaa

Parasta viikonlopuissa on aika ruoanlaitolle. Uusimpana aluevaltauksena on leivän leipominen, sitä ole ajatellut harrastaa tulevina kuukausina. Toinen missä olen viimeaikoina harjaantunut, on englantilainen pie ja "roasties". Moninaisten testien perusteella voin todeta, että paras pie tähän mennessä on syntynyt kaksi tuntia muhineesta hirvenlihasta ja parhaat paistetut perunat hanhenrasvasta.

 

Meillä on tässä kokkauksessa loistava rutiini. Minä vastaan piiraasta ja mies perunoista. Ruoka ei todellakaan synny kädenkäänteessä, mutta maistuu sitäkin paremmalta.

Kevättä rinnassa

Kevään ansioksi voi suoda sen, että ainakin itselleni tulee tarve luovuudelle. Blogi on viettänyt liian kauan hiljaiseloa ja on uudelleenaktivoinnin aika. Blogi jäi lopulta gradunteon jalkoihin ja juuri kun sen projektin sai puristettua loppuun, tuli remppaprojeki. Olimme jo pitkään haeskelleet asuntoa, mutta tielle osuikin talo. Vaikka teimmekin vain "pientä pintaremonttia" siinä hujahti koko kesä ja syksy. Vieläkään ei ole valmista, mutta parempaan päin.  Hiljaa hyvä tulee.

Kuvissa pihapiiri alkutalvesta. Välissä lunta oli röykkiöittäin enemmän, mutta nyt taas nurmikkokin alkaa pilkottaa. Sulaisi loputkin, pääsisin suunnittelemaan kasvimaata.

Viime kerrasta on aikaa... Mutta tänne on ikävä, eli takaisin blogiin. Kuten viime kirjoitus kesällä mainitsikin, viime aikoihin on mahtunut remppaa, remppaa ja remppaa. Loppu se ei ole vieläkään, mutta voiton puolella. Joten paluu on ajankohtainen :)

Yllä fiiliksiä elokuulta, onneksi ei olla ihan tässä enää.

Ojasta allikkoon

On ollut viimeaikoina hieman haipakkaa. Huhtikuu meni kokonaan gradun ja töiden parissa. Kannatti, sillä gradu kuitenkin valmistui, kuten allekirjoittanutkin. Toukokuu menikin sitten vapaudenhuumassa. Kahdeksan vuotta opiskelleelle yllättävä vapaus oli käsittämätöntä ja aivan mahtavaa. Gradukevään jälkeen tuntui aivan uskomattomalta, että töiden jälkeen ja viikonloppuisin saa oikeasti tehdä mitä haluaa! Miksi ihmeessä en valmistunut jo vuosi sitten?

Gradun palautus mahdollisti myös asunnonmetsästyksen aloittamisen toden teolla. Ei tarvinnut kauan metsästää, unelmien koti löytyi alle kuukaudessa. Nyt on täysi tohina päällä, sillä "maalataan vähän seiniä ja se on siinä" muuttuikin täydelliseksi sisäremontiksi, uusiksi menevät kaikki seinä- ja kattopinnat sekä vessa. Ainoat paikat joihin ei kajota on keittiö ja lattiat. Niiden remontti on edessä vasta muutaman vuoden kuluttua.

Tällä hetkellä elämä on siis töiden ja gradun sijaan töitä ja remonttia. Toisaalta lopputulos on varmasti sen arvoinen. Pelkään vain sisustusidentiteettikriisin iskevän, sillä rakastan niin vanhaa kuin moderniakin. Vanha 50-luvun rakennus antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, kunhan vain osaisi päättää. Olen kasannut melkoisen pinon sisustuslehtiä odottamaan selailua. Kunhan vain saisi pahimman rempan alta pois. Palailen remppakuvien kanssa kun saan kameran pelastettua kaaoksen keskeltä.

Huono vitsi

Kirjoittelin jokin aika sitten siitä, miten Tigin Rockaholic kuivashampoo oli päässyt minullakin tyhjenemään itsestään yhden käyttökerran jälkeen. Sain maahantuojalta hyvitykseksi uuden. Ehdin jo kuvittelemaan, että ongelmat pullon kanssa oli saatu korjattua, tuote oli toiminut moitteettomasti jo hyvän aikaa. Tällä kertaa ehdinkin käyttämään pullosta noin puolet ennen kuin se TAAS tyhjeni itsestään! Ei naurata, ei sitten tippaakaan... Seuraavaan kauppalistaan täytyy muistaa kirjoittaa Klipoteket.

Palailen linjoille kunnolla muutaman viikon kuluttua, gradun kirjoitus vie tällä hetkellä kaiken valveillaolojan. Lopullinen palautus häämöttää heti vapun jälkeen ja sitten alkaakin elämä. :)