Ihanaa salaattia

Parhautta on E:n tekemä vuohenjuustosalaatti työpäivän jälkeen gradunteon välissä. Kaipaan kyllä sitä, että ehtisi itsekin laittaa ruokaa arkena, mutta on ihanaa myös kun itselle kokataan. Jos vaikka sitten taas ehtisi tekemään sitäkin vapun jälkeen, kun gradu on palautettu (tuntuu muuten olevan mantra lähes kaiken suhteen nykyään...).

Viikonlopun tapakset

Viikonloppuna syötiin tapasta ja juotiin viiniä kaveriporukalla. Hyvää oli. Listalla oli karamellisoitua chorizoa, täytettyjä paprikoita, marinoituja herkkusieniä, manchegoa ja ciabattaa.

Tasan kuukausi aikaa gradun palautukseen, alkaa olla melkoinen kiri päällä. Hieman hirvittää, mutta eiköhän niitä tekstisivuja synny tälläkin viikolla.

Ajatuksia gradusta

Ulkona on niin ihana ilta, että tekisi mieli vaan painella sinne tässä koneella istumisen sijaan! Olen kuitenkin päättänyt että gardu on valmis 1,5 kuukauden kuluttua, joten sen ajan olen melko kiinni näppäimistössä. Toisaalta en myöskään jaksa odottaa sitä vapauden tunnetta, jonka uskon iskevän kun gradu on palautettu. Ajatus siitä, että illat ja viikonloput voisi käyttää täysin mihin lystää tuntuu kovin vieraalta, mutta todella ihanalta. Olen tosiaan koko opiskeluaikani ollut opintojen ohella töissä, alkuun osa-aikaisena ja viime vuodet täyspäiväisesti. Sitten vapaa-aikana pitäisi hoitaa ne opinnot. Jos vaikka ottaakin vapaa-illan, niin koko ajan takaraivossa on se pieni äänim joka muistuttaa että kouluhommat odottavat. Suurin motivaatio homman loppuun saattamiselle onkin juuri se, että pääsee eroon huonosta omatunnosta kouluhommien suhteen ja saa täysillä nauttia vapaa-ajastaa. Hetken vain kun vielä jaksaisi puurtaa täysillä. Vaikea oikeastaan edes kuvitella millaista opiskelujen jälkeinen elämä on, nyt on jo niin tottunut työn ja opiskelujen yhteensovittamiseen vapaa-ajan kustannuksella. :)

Kuva täältä

Paint the canvas

Totaalinen kriisi iski viikonloppuna, kun kaverin valmistujaisiin lähtiessä ainoat vaatteet jotka halusin pukea päälle, oli musta t-paita ja tummat farkut. Ajattelin että olen maailman tylsin ihminen jos lähden ulos niissä. Sitten tajusin, että jos juuri ne tuntuvat mukavimmalta ajatukselta, niin täysin turhaa taistella vastaan. Asusteilla asusta sai kuitenkin todella kivan, eikä mielestäni ollenkaan tylsän.

T-paita Acne, farkut Only, sormukset H&M, kaulakoru Fashionology, rannekoru Primark, laukku Tiger of Sweden

Jälleen kerran oppitunti siitä, että miten ne klassisimmat vaatteet ovat usein niitä parhaita ja että kannattaa pukeutua juuri niin kuin parhaalta tuntuu.

Ikuisuusprojekti: Eroon korvikkeista

Net-a-porterin odotettu tilaus saapui viime viikolla. Sisällöltään tilaus meni täysin nappiin, ainut moka sattui siinä etten tajunnut laittaa toimitusosoitteeksi työpaikkaa. En tietenkään ollut kotona kun pakettia toimitettiin, joten jouduin itse noutamaan sen DHL:n palvelukeskuksesta Vantaalta. Onneksi se sujui autolla melko kätevästi.

Tavallisen lähetyslaatikon sisältä paljastui ihana pakkauslaatikko rusetteineen ja silkkipapereineen. Laatikko jää ehdottomasti säilytyskäyttöön, se oli paljon tavallista kenkälaatikkoakin jämäkämpi. Sisältä paljastui pikkupussukka mittanauhoineen ja -ohjeineen tulevia tilauksia varten ja tietysti tilatut tuotteet.

Olin tilannut siis Aubin&Wills merkkisen silkkipaitapuseron ja kaksi T by Alexander Wangin perus t-paitaa, mustan ja valkoisen. T-paitoja minulla on ennestäänkin, joten niiden tiesin olevan hyvät, mutta silkkipaita hieman jännitti. Se oli kuitenkin juuri sopiva ja tuntui sen verran jämäkältä, että luulisi kestävän käytössä.

Nämä vaatteet auttavat hyvin eteenpäin ikuisuusprojektissa, pääsen nimittäin eroon huonoista korvikkeista. Nyt yhden täydellisen silkkipaitapuseron vuoksi voin raivata kaapista useamman "ihan ok"-paitapuseron, joita oikeasti ei tule koskaan käytettyä, mutta jotka roikkuvat kaapissa "varalta". (En kyllä tiedä minkä varalta...) Myöskin kunnon t-paitojen tieltä väistyy useampi venähtänyt/kutistunut/muuten vaan surkea yksilö.

Nina kirjoitti Tunnetila-blogissaan erään kommenttini innoittamana "tavoitevaatteista". Itselläni tämä toimii samalla idealla, mutta käänteisellä logiikalla. Kun se oikea on vihdoin kaapissa, uskaltaa luopua vanhasta ja huonommasta. Lisäksi tulee muistaa, ettei edes hanki kaappiin muita kuin niitä täydellisiä yksilöitä, vaikka ne eivät heti tulisikaan vastaan.

Aurinkoinen lauantai

Blogissa on ollut viikon verran hiljaista johtuen kiireistä töissä ja vapaa-ajalla. Viikkoon on mahtunut vaikka mitä, kuten kenkäkatastrofia Louboutinien kohdalla, kivoja juhlia ja uusia vaatteita Net-a-porterin nappiin osuneen tilauksen muodossa (jotka edistävät ikuisuusprojektia mukavasti). Palaan asiaan vielä viikonlopun aikana, nyt naputtelen gradua ihanan auringonpaisteen ja kahvikupillisen siivittämänä.

Aurinkoista lauantaita kaikille!

Ikuisuusprojekti: Vaatekaapin sisällön karsiminen

Kuten monesti jo todettu, on minulla jatkuvasti meneillään vaatekaappiprojekti jossa (kaukaisena) tähtäimenä on täydellinen vaatekaappi. Projekti on ollut meneillään jo vaikka miten kauan, eikä tule aivan lähiaikoina loppumaan. Ongelmakohtia on muutama;

1. Vaatteita on liikaa. Ihanat vaatteet eivät eksy päälle, koska eivät löydy ”ihan ok”-vaatteiden seasta. En kuitenkaan osaa luopua vanhasta; välillä kiinnyn vaatteisiin liikaa vaikken edes käyttäisi niitä (täysin naurettavaa).
2. Teen edelleen silloin tällöin virheostoksia. Nämä ovat yleisiä varsinkin ulkomailla. Olen varma että lomalla olen eri ihminen, jolla on eri vaatemaku. Tai sitten kyseessä on jokin paniikki siitä, että samaa ei saa kotoa ja ostopäätöksen on synnyttävä nopeasti. Vaikka normaalisti osaan noudattaa sitä kultaista neuvoa, että jos jokin vaate vähänkin epäilyttää, ei sitä kannata ostaa. Jostain syystä kuitenkin matkustaessa unohdan tämän. Lopputuloksena on muutama mahtava löytö ja läjä ei niin mahtavia, jotka vievät turhaan tilaa vaatekaapissa.
3. Olen huono luopumaan ja hyvä keksimään tekosyitä. ”Tämä on niin rakas.” (Eikä edes ole.) ”Tämä on ihan uuden veroinen” (Ja niin tulee olemaankin, koska ei koskaan pääse käyttöön.) ”Tämä on oikean kokoinen sitten kun hieman laihdun/lihon.” (Onko kovinkaan kannattavaa pitää monen koon vaatteita kaapissa, koska kerrallaan on kuitenkin aina vain yhtä kokoa, eikä paino nyt kovin hurjaa vauhtia vaihtele.)

Nämä kolme ovat siis suurimat syylliset vaatekaapin rappiotilaan. Seuraava kirpputoripäivä on buukattu maaliskuun loppuun, sitä ennen pitäisi ratsata kaappia kovalla kädellä. Vinkkejä luopumiseen otetaan vastaan:)

Kuva täältä.

(Unelmien vaatehuone onkin sitten täysin oma lukunsa, mutta aloitetaan ensiksi siitä sisällöltään toimivasta vaatekaapista.)